 |
| Nebbiolon aromit. Kuva: wakawakawinereviews.com |
Asia kerrallaan
Viimeksi ajattelin kertoa teille Barolo-vertikaalista, johon
osallistuin, mutta laitan nyt itseni kuriin ja annan vielä jännityksen
tiivistyä. Nimittäin ennen kuin aloitan vuosikertojen ja Barolon
maantieteellisten alueiden vertailun toisiinsa viinien valossa, on parasta
ottaa Nebbiolo-rypäle työn alle. Tässä jutussa keskityn Nebbiolon tyypillisiin
aromeihin ja rakenteeseen. Alustan ensin rypäleestä hiukan lisää edellisen
juttuni jatkoksi. Näin olemme valmiita kaivautumaan seuraavissa jutuissa
Barolon maaperän ja vuosikertojen profiileihin. Asia kerrallaan, Leidi, asia
kerrallaan!
Nebbiolon luonteesta
Nebbiolon nimi saattaa tulla sumuista, jotka ovat
syksyisessä Piemontessa tyypillinen näky (ital. nebbia=sumu). Mutta myöskin on
mahdollista, että nimi viittaa rypäleen jalouteen (ital. nobile=jalo). Varmaa
on, että Nebbiolo on niin kiinnittynyt Piemonteen, ettei se suostu tekemään
mitään järkevää, jos se raahataan pois kotoa. Ja Piemontessakin se on herkkis.
Vuosikerran säät, kasvumaaperän mineraalisuus ja rakenne sekä kunkin palstan
mikroilmasto heijastuvat Nebbiolo-rypäleen aromeihin ja siitä tuotettujen
viinien rakenteeseen välittömästi. Herkkyytensä ohella Nebbiolo on rypäleeksi
myös arvaamaton ja vähän boheemi. Se rönsyää sinne sun tänne ja kasvattaa mieluummin
lehtiä kuin rypäleitä. Siksi jatkuva karsiminen on hyvä rypälesadon edellytys.
Työlästä! Lisäksi Nebbiolo muuntautuu geneettisesti, minkä seurauksena sen
ominaisuudet vaihtelevat voimakkaasti muunnoksesta toiseen. Se voi olla
runsassatoinenkin tai sitten ei. Kaikki tämä yhteenlaskettuna Nebbiolo-viinin
teko on sekä taidetta ja että tiukkaa käsityötä. Tavoitteena ei voi olla viinin
tasainen laatu vuosikerrasta toiseen, vaan korkea laatu, joka heijastaa kunkin
vuosikerran olosuhteita.
Ihastuttavan kompleksinen aromikirjo
Nebbiolon viehätys on sen ainutlaatuisessa aromikkuudessa,
joka kehittyy ajan kanssa huomattavan moniulotteiseksi bouquet'ksi. Kansainväliseksi Barolo-sloganiksi muodostunut ”tar and roses” kuvaakin Nebbiolon
aromimaailmaa hyvin kapeasti, vaikka tiivistää hienosti sen viehätyksen.
Nebbiolon nuoret marja- ja hedelmäaromit ovat
punavoittoisia. Punaiset kirsikat ja vadelmat saavat usein rinnalleen myös
karhunvatukan ja mesimarjan kaltaisia sävyjä.
Varsinkin kehittyneemmissä viineissä saattaa olla kuivattujen tai säilöttyjen hedelmien aromeja. Ylipäätään hedelmäaromien kirjo
on sävyltään usein makea, ei niinkään hapan, kuten laita on esimerkiksi Barberasta samalla alueella valmistetuissa viinessä, joissa aistin tyypillisesti hapankirsikkaa.
Hedelmä ja marja-aromien rinnalla tuoksussa on tyypillisesti
kukkaisuutta. Ruusun tuoksu on ominainen Nebbiololle, kuten myös orvokkien makea
häivähdys. Kehittyneet viinit saattavat taittua jo parfyymiseen suuntaan, jopa
suitsukkeiseen tuoksumaailmaan.
Tervan sävy Nebbiolossa ei ehkä ole suomalaisittain
odotetun kaltainen. Me kaikki tiedämme miltä tuoksuu ja maistuu Tervaleijona-pastilli ja siitä
valmistettu shotti. Tervalta. No joo, mutta ei. Tervan aromilla tässä yhteydessä tarkoitetaan
pikemminkin tuoreen asfaltin tuoksua, jotain savuisen ja öljyperäisen
yhdistelmää. Ihan savua sellaisenaan löytyy usein jo nuorista
Nebbiolo-viinistä, kuten myös lakritsan tuoksua. Iän kanssa
Nebbioloon saattaa kehittyä tervan (siis sen asfaltin), tryffeleiden, sienien, nahan ja tupakan tuoksuja - ja
jopa lihaisia umami-aromeita.
Puun aromit eivät perinteisellä tavalla tehdyissä
Nebbiolo-viineissä ole tammen aromeita, kuten vaniljaa, koska
perinteinen pitkä kypsytys tapahtuu vanhassa, neutraalissa tammessa. Jos taas uutta
tammea on käytetty, kuten modernistit saattavat hyvinkin tehdä, on vaniljaa
havaittavissa. Metodiin katsomatta (ymmärtääkseni) Nebbiolo-viinistä voi löytää
seetripuun aromeita.
Räväkkä rakenne
Nebbiolo on ohutkuorinen lajike, joten äkkiseltään ei
arvaisi, että se antaa poikkeuksetta tiukan tanniinisia viinejä. Mutta näin on. Jopa lyhyen, modernin tyylin maseraation aikana irtoaa sen verran tiukkoja tanniineja, että ne vaativat kypsyttelyä. Jos maseraatio on lyhyt, rypäleen ohutkuorisuus heijastuu viinin verrattain vaaleassa,
rubiininpunaisessa värissä. Jos taas tekotapa on perinteinen ja viini käy
viikkotolkulla kontaktissa rypälemäskin kanssa, on nuori viini väriltään
lähes mustaa sinipunervalla taitteella. Tanniineja on tällöin uuttuneena
viiniin erityisen paljon, ja niiden tiukkuus saattaa alkuun tuoda mieleen
hiekkapaperin. Pitkä kypsyminen on tarpeen tanniinien pyöristämiseksi.
Kaikkien Nebbiolo-viinien väri vaalenee muutamassa vuodessa.
Mustienkin viinien väri taittuu sinipunervasta rubiinin kautta kohti
tiilensävyjä viinin reunaa tarkasteltaessa. Alkuun väri-intensiteetiltään
vaaleammat viinit muuttuvat pian tiilen punaisiksi ja hiljalleen oransseiksi.
Mutta tanniinit pysyvät, ja niitä ryydittää käytännössä aina
korkea hapokkuus. Vanhentuessaan Nebbiolo-viinin aromien kompleksisuus kasvaa,
mutta hedelmäisyys pikkuhiljaa vähenee. Alun alkaenkaan ne eivät ole kovin
hedelmäisiä viinejä, ja siksi niitä ei voi missään vaiheessa suositella pehmeiden
ja hedelmäisten viinien ystäville. Vaikka tanniinit pyöristyvät, on 100% Nebbiolo-viini aina luonteeltaan hyvin kuiva ja rakenteeltaan särmikäs, tanniininen tapaus. Jos puolestaan tällainen happorakenne ja aromien kompleksisuus
kiehtovat sinua, viinin ystävä, olet saapunut kotiin. Parhaimmillaan Nebbiolo-viini voi olla samettinen rotevassa tanniinisuudessaan ja tarjota loputtoman kerroksellisen, hienostuneen aromikirjon. Eräs Barbaresco sai minut kukkaisuudessan jopa harkitsemaan, että käyttäisin sitä tuoksuna iltapukujuhlassa. Päädyin kuitenkin tyhjentämään lasini kulauttelemalla, mikä ehkä olikin viisainta!
***
Olen jo aiemmin arvioinut Nebbiolo-viinejä tässä blogissa,
ja paljon lisää arvioita on tulossa. Tässä aiemmin arvioidut, joista osa löytyy
Alkostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti