Friulin valkoiset rypäleet osa I - Ribolla Gialla

Ribolla Gialla ei ole aromipommi, vaan mauiltaan elegantti ja hienovarainen.

Ribolla Gialla 

Olkoonkin, että alunalkujaan yli 800 vuotta sitten Ribolla Gialla (sloveniaksi Rebula) todennäköisesti matkasi Friuliin Kreikasta Slovenian kautta, tänä päivänä rypälettä voidaan pitää nimenomaan Friulin paikallislajikkeena. Sen henkinen ja fyysinen koti on Italian Friulin Collion ja Slovenian Brdan raja-alue, jossa Ribollan viljelyn sydäntä paikallisesti kutsutaan nimellä Collio-Brda. Ribolla on rinteiden lajike vaatien juuri Collio-Brdan alueen polveilevan terroirin tuottaakseen parhaat tuloksensa.

Ribollan tarina on punaisten paikallisten lajikkeiden kaltainen sen nousussa uuteen kukoistukseen kansainvälisten lajikkeiden varjosta. 1990-luvulla alle 1% Friulin DOC -viineistä sisälsi Ribollaa. 2000-luvulta alkaen kiinnostus alueen perinteisiä rypäleiden erityislaatua kohtaan jälleen kasvoi johtaen Ribollan lisääntyneeseen edustukseen viinitarhoissa. Edelleenkään laji ei kuitenkaan ole millään muotoa runsaasti edustettuna. Ribolla viinejä tuotetaan Colli Orientalin (Rossazzon) ja Collio Gorizianon (eli Collio-Brdan) DOC -alueilla.

Ribolla on verrattain neutraali rypäle, mutta sen salaisuus onkin aromien persoonallinen, hienovarainen eleganssi. Jos valkoviini valmistetaan tavalliseen tapaan, tyypillisesti tuloksena on rakenteeltaan kevyt, reilun hapokas ja väriltään syvän kultainen viini. Ribollan tyypilliset aromit ovat kukkaisia, sitruksisia ja mineraalisen liuskeisia. Ikääntyessään viiniin kehittyy pähkinäisiä makuja. Yleensä viinit ovat lajikeviinejä, mutta Ribollaa sekoitetaan myös Malvasiaan, Friulanoon ja Pinot Grigioon.

Ribollasta tehdään myös huomattavan laadukkaita oransseja viinejä. Lajike on erityisen tärkeä Collio-Brdan oranssien viinien tärkeimmille tuottajille Gravnerille ja Radikonille. Gravner on lopettanut kaikkien muiden valkoisten lajikkeiden viljelyn ja tekee tällä hetkellä oranssit viininsä ainoastaan Ribollasta, kun aiemmin he viljelivät pääasiassa kansainvälisiä lajikkeita. Pitkän kuorikontaktin seurauksena oranssien viinien väri on meripihkainen, ja rakenne tanniininen ja siten täyteläisempi kuin tavanomaisten valkoviinien. Aromit ovat kehittyneempiä kuin tavanomaisissa valkoviineissä, ja vaikka keveitä oksidaation nyansseja on havaittavissa, taidokkaasti tehdyt oranssit eivät ole hapettuneita vaan raikkaita ja hedelmäisiä.

***

Lupailin jo kesälomalle lähtiessäni, että tulen perehtymään Veni Vidi Viinissä jännittävään kapitteliin, oranssiin viiniin. Tämä hetki lähestyy pikkuhiljaa, eikä siinä vielä kaikki. Pääsette pian myös kanssani viinivisiitille mitä viehättävimmälle, friulilaiselle viinitilalle, jota suuri yleisö ei vielä tunne vaikka totisesti kannattaisi. Jotta visiittiin valmentautuminen olisi täydellistä, esittelen seuraavassa postauksessa vielä yhden paikallisen rypäleen, Friulanon. Sitten laitetaan pieni vuokra-auto jälleen parkkiin ja mennään kellariin maistelemaan!  

La Viarte Pignolo Riserva 2005 Friuli, Italia

La Viarte Pignolo Riserva 2005.

Yhteenveto

Arvosana: 4,5/5 - huippuviini

Hinta-laatu: hintansa väärtti

Arvio

Voi hyvänen aika sentään, millaista viiniä Pignolosta voikaan tehdä. Päästessäni käsiksi La Viarten Pignolo Riservaan olen jo perehtynyt rypäleestä tehtyihin laatuviineihin, ja osaan hiukan odottaa, mitä tuleman pitää. Lisäksi tiedän La Viarten olevan yksi Colli Orientalin huomattavan laadukkaista viinitaloista, joka on ylpeä paikallisten rypälelajikkeiden potentiaalista. Tiedän myös La Viarten panostavan ekologiseen työskentelytapaan, luonnontasapainoon ja kunnioittavan maitaan ja köynnöksiään suuresti. Mutta silti heidän taidonnäytteensä tästä Friulin kenties jaloimmasta paikallisesta rypäleestä vie minulta jalat alta.

Intensiivistä, syvää, rubiininpunaista väriä seuraa vivahteikas, rypäleelle tyypillinen tuoksujen kirjo. Viinin tiiviistä aromaattisuudesta ensimmäisenä tarjoutuvat puuterin ja kukkien tuoksu, jota seuraavat punaiset metsämarjat. Minun suomalaiseen nenääni tässä kohtaa tuntuu hyvin kypsien puolukoiden tuoksu. Kypsät kirsikat ja luumu taustoittavat metsämarjoja. Kehittyneempinä kerroksina tavoitan mausteisuutta, kahvia ja nahkaa. Tammen aromit ovat hyvin hienovaraisia, tuskin lainkaan havaittavia. Aromaattisen profiilin erityinen viehätys Pignolon kohdalla, josta tämä viini on poikkeuksellisen hieno esimerkki, on kuitenkin tuo erityinen puuterin ja kukkien parfyymi, joka yhdistyy metsämarjojen villiin.

Lopullinen vakuuttuminen tapahtuu viinin suutuntuman ansiosta. Pignolo on erittäin napakka rypäle happorakenteeltaan, ja tanniinien kehittyminen miellyttäviksi vaatii aikaa. Samalla aromit integroituvat ja rypäleen hienostuneisuus pääsee esiin. La Viarten Pignolo on suussa nyt kymmenen vuoden kohdalla aivan hämmästyttävän samettista, tasapainoista ja edelleen hyvin raikasta. Tanniinit ovat runsaat ja varsin kuivattavat, mutta niiden rakenne on huomattavan pyöristynyt ja ne ovat hienossa tasapainossa keskitasoisen hapokkuuden ja runsaan hedelmäisyyden kanssa. Alkoholia on tuntuvasti, mutta se ei nouse merkittävästi esiin. Tämä täyteläinen viini saa eleganssinsa juuri tanniineista, jotka tekevät viinistä kapeamman ja ryhdikkäämmän kielen päällä, kuin se muutoin olisi säyseän puoleiset hapot, ja huomattavat alkoholi sekä hedelmäisyys huomioiden. Metsämarjojen aromi johtaa suussa, ja sitä tukevat viehättävä kahvin aromi sekä pippurinen mausteisuus. Jälkimaku jatkuu pitkään.

Tasapainoinen, aromeiltaan vivahteikas, lajikettaan hienostuneesti edustava viini. Lämmin suositus.

Mainittakoon vielä näin päätteeksi, että tämä ihastuttava Pignolo tuli kohdalleni Cormonsissa, Trattoria Al Giardinettossa, joka osoittautui todelliseksi viininystävän paratiisiksi taidokkaasti valitun viinilistan ja erinomaisen ruokansa ansioista. Ravintola löytyy Italian Michelin-oppaasta, ja vaikkei sillä tähteä olekaan, on paikka oppaassa todellakin ansaittu. Mikäli käyt Cormonsissa, älä jätä tätä paikkaa väliin, viininystävä.

Tiedot

Hinta: EUR 68 nettikauppa friuliwineandfood.it (tiedustele toimituksesta Suomeen meilitse)

Maa ja alue: Italia, Friuli Venezia-Giulia, Colli Orientali, Prepotto

Rypäleet: 100% Pignolo

Alc vol: 14,5%

Valmistaja: La Viarte

Saatavuus: Ei Alkon valikoimassa

Friulin punaiset rypäleet osa III - Pignolo

Gravnerin Pignolo-köynnökset kasvavat Collio-Brdan kukkuloilla Friulissa.

Jos minulta kysyttäisiin, minkä Friulin viineistä ottaisin kanssani autiolle saarelle, ja saisin valita vain yhden, se olisi Pignolo. Sata nolla. Esitän rohkeana hypoteesina seuraavaa: ellei Friulissa olisi vaurastumisensa aikaan 1960-luvulla tehty poliittista valintaa keskittyä valkoviiniin Friulin viinialueellisen brändin rakentamisessa, tänä päivänä Pignolo voisi olla Friulille se, mitä Nebbiolo on Piemontelle. Mutta Friulissa oltiin ovelia ja valkoviini voitti. Kun Piemonte ja Toscana olivat jo punaviinin laadusta tunnettuja brändejä, ja toisaalta Etelä-Italia oli vallannut hintakilpailuun perustuvat punaviinimarkkinat, Friulin osaksi jäi profiloitua laadukkaan valkoviinin tuotantoalueena. Näin Friuli onnistui viemään itsensä viinimaailmankartalle, mutta samalla upea Pignolo (muiden paikallisten punaisten tavoin) jäi kasvamaan kaikessa hiljaisuudessa Friulin Colli Orientalin savisille kalkkikivirinteille.

Pignololla on itse asiassa paljonkin yhteistä Nebbiolon kanssa: se on rypäleenä kaikin puolin hankala. Italiaksi pignolo tarkoittaakin nirsoa. Pignolo on hankala kasvaessaan, koska se tuottaa rypäleitä juuri niin kuin sitä sattuu huvittamaan. Joissakin köynnöksissä voi olla yksi, joissakin kuusi terttua, eikä kukaan tiedä miksi. Lopputulemana sato on joka tapauksessa pieni. Runsaan tanniinisena ja väriltään intensiivisenä se aiheuttaa viinintekijälle pään vaivaa edelleen myös viiniksi valmistettaessa. Muihinkin väriaineiltaan runsaisiin rypälelajikkeisiin verrattuna sotku viinimössä on omaa luokkaansa, kun Pignoloa työstetään.

Olennaisin haaste lienee kuitenkin nebbiolomainen aikavaade, jonka Pignolo asettaa juotavaksi kypsyäkseen. Intensiiviset ja kuivattavat tanniinit vaativat ainakin pari vuotta tynnyrissä ja tämän jälkeen useamman vuoden pullokypsytyksen, jotta ne pyöristyisivät riittävällä tavalla. Käytännössä Pignolo-viinien potentiaali alkaa tulla todellisesti esiin vasta noin kymmenen vuoden iästä eteenpäin. Toisaalta Pignololla on juuri korkean tanniinisuutensa sekä tiiviin hedelmäisyytensä ja korkean hapokkuutensa ansioista nebbiolomainen, erinomainen ikääntymispotentiaali. Mikäli osaksesi tulee onni maistaa yli kymmenen vuotta vanhaa Pignoloa, napakka tanniinisuus on pyöristynyt hämmästyttävän samettiseksi. Uniikki aromiprofiili on kompleksinen ja elegantti.

Niin paljon kuin pidänkin ajatuksesta Pignolosta ”Friulin Nebbiolona”, on näiden kahden lajikkeen välillä tehtävä kuitenkin selkeä ero. Nebbiolosta löytyy rakenteeltaan hyvinkin  elegantteja versioita, ja sen väri haalistuu vanhetessa vikkelään. Pignolo on puolestaan kestävältä väriltään intensiivinen, ja rakenteeltaan tiivis ja lihaksikas. Ja mitä aromeihin tulee, Pignolo on mauiltaan ja tuoksuiltaan tumma ja eleganssissaan metsäisän villi - Nebbioloon nähden aivan eri maailmasta. Pignolon primaariaromien joukossa on metsämarjoja, kuten karhunvatukkaa ja kypsää puolukkaa sekä tummia hedelmiä, kuten luumua ja tummia kirsikoita. Kehittyessään Pignolon aromikirjosta voi tavoittaa metsäpohjaa, mausteita, nahkaa, suklaata, lakritsia ja tupakkaa.

Lopulta kuitenkin aivan erityiseksi kaikki Friulissa maistamani Pignolot tekee niiden ikään katsomatta eräänlainen puuterinen, parfymaattinen aromi. Tämä tuoksu, jota en ole minkään muun lajikkeen kohdalla tavannut, vie mielikuvat teatterien takahuoneisiin. Hehkulamppujen rivistöt kehystävät peilejä, ja pehmeistä puuterivipoista tupsutetaan kasvoille antaumuksella kerros toisensa jälkeen. Ilma on tuoksusta ja jännityksestä sakeaa. Pignolo on vahva, vaativa ja elegantti kuin paraskin femme fatale!

Viinibaari Enoteca di Cormons - Maistele itsesi Friulin viinikartalle

Kätevät pyykkipojat muistuttavat viininmaistelijaa missä mennään.

Värikkäät talot ympäröivät aukiota, jolla keltaisten terassivarjojen katveessa istuu hekottelevia paikallisia herroja, viinintuottajia, jutustelevia pariskuntia ja jokunen hassu turisti. Viereisen pöydän joukkio puhkeaa hurraamaan, kun nurkan takaa paikalle pärisee Vespa kyydissään ryhmästä vielä uupuva ystävä. Hauskan välitön tunnelma Enoteca di Cormonsin terassilla tarttuu jokaiseen.

Kinkku- ja juustolautaset kansoittavat pöytiä samalla, kun laseihin kiinnitetyt pyykkipojat muistuttavat kenen tuottajan viiniä kulloinkin maistellaan. Ja hyvä niin, koska pitkällisen maistelun tuoksinnassa lasit voisivat herkästi sekoittua. Täällä huomaa helposti pulttaatuneensa tuoliin, kun vielä pitäisi maistaa sen yhden tuottajan Merlot. Tai enhän nyt vielä voi lähteä, kun Bordeaux-sekoitus siltä toiselta tuottajalta oli niin hyvä, että olisi kyllä ihan rikollista olla maistamatta niiden Schioppettinoa!

Enoteca di Cormons on viinintuottajien perustama osuuskunta ja informatiivinen viinibaari.

Enoteca di Cormons on paikallisten viinintuottajien perustama osuuskuntamuotoinen viinibaari, joka sijaitsee reilun 7000 hengen Cormonsin kylän viehättävällä pääaukiolla, Piazza XXIV Maggiolla. Osuuskunta perustettiin 1984, ja tänä päivänä Enoteca on Cormonsin viinikylän henkinen sydän. Baarissa voi maistella yli kolmenkymmenen tuottajan viinejä pääasiassa Collion ja Friuli isonzon alueelta. Tarkoituksena ei ole yksinomaa tarjoilla Collion alueen viinejä asiakkaille, vaan yhtälailla informoida viineistä ja niiden tekijöistä. Tavanomaisesta viinibaarista poiketen se nimenomaan tuo tuottajat ja asiakkaat yhteen sekä näin edistää paikallisen viinikulttuurin tuntemusta.

Viinilista on nerokkaan funktionaalinen: jokaiselle tuottajalle on oma sivunsa, jolla hänen tuotteensa esitellään. Useimpia viinejä voi ostaa laseittain muutaman euron hintaan. Eikä lainkaan tavatonta ole, että saatat törmätä baaritiskillä tuottajaan itseensä ja saada improvisoidun maistelukierroksen siinä samassa! Ja vaikket törmäisikään, on perusteellista informaatiota viineistä tarjolla. Tiskin takaa löytyy aina asiantuntevaa ja paikalliset tuotteet tuntevaa palvelua.

Näkymä Cormonsiin. Maisemat viinitila Subida di Monten huoneestamme olivat ihastuttavat.

Enotecan sivuilta löytyy kartta, josta ilmenee, miten kompaktilla maantieteellisellä alueella osuuskunnassa mukana olevat viinintuottajat sijaitsevat. Itsekin kävelimme illanviettoon Enotecalle heidän listoillaan olevalta viinitilalta, Subida di Montelta, jolla asuimme viihtyisästi Cormonsissa ollessamme. Kävelymatkallamme puolestaan ohitimme Barbara Bastianin tilan, jonka viinejä sitten Enotecassa makustelimme. Enoteca kattaa siis aivan lähitienoon, nimenomaan Cormonsin alueen viinitilat. Tarjonta ei ulotu laajemman Collion alueen viinintekijöihin. Näistä rajoituksista tietoisena viininystävä voi kuitenkin saada tästä baarista hienon lähtölaukauksen ympäröivän viinialueen tutkimiseen. Viinilistalta hahmottuvat Friulin tärkeimmät rypälelajikkeet, ja  paikallisten lajikkeiden tuntemus ottaa kengurunloikkia eteenpäin, kun kerralla pääsee maistelemaan vaikkapa muutamaa Schioppettinoa rinnakkain. Myös alueelle tärkeät erilaiset ilmakuivatut kinkut ja juustot tulevat samalla tutuiksi.

Cormons kuten Enotecansakin on tunnelmaltaan vastaanottavainen ja viehättävä, ja kuitenkin pohjoisen Italian tyyliin rauhallinen, selkeä - ja täysin turistico-touhotukselta säästynyt. Tässä viinillisessä kylässä on myös erityisen hyviä ravintoloita, joita toki ruoan ja viininystävä arvostaa. Asuminen hoituu miellyttävästi viinitilalla, joista monet majoittavat matkailijoita ydintoimintansa viininviljelyn lisäksi. Cormonsista käsin onkin hyvä retkeillä ympäröiville viinimaille maisteltuaan itsensä kartalle sen herkullisessa Enotecassa. Lämmin suositus.

Koordinaatit 

Enoteca di Cormòns

Piazza XXIV Maggio 21

34071 Cormons GO, Italia

http://www.enoteca-cormons.it/

cormons@gmail.com
+39 0481 630371

Friulin punaiset rypäleet osa II - Schioppettino

Stroppolatinin viinitila sijaitsee yhden kilometrin päässä Prepottosta, Schioppettinon synnyinkodista.

Schioppettino

Uskomatonta mutta totta - Schioppettino on kuin Saimaannorppa. Se on pelastunut täpärästi sukupuutolta 1970-luvulta alkaen. Rypälelajike ja eritoten viinin ystävät saavat olla pelastuksesta kiitollisia Paolo Rapuzzille, IT-miehelle, joka 39-vuotiaana päätti haluavansa olla onnellinen. Hän heitti IT:llä vesilintua ja ryhtyi vaimoineen viininviljelijäksi perustaen tänä päivänä erityisen arvostetun Ronchi di Ciallan viinitilan. Konseptinsa pariskunta rakensi Friulin ikiomien rypälelajikkeiden viljelylle.

Viinikirvatuhojen jälkeen ranskalaiset rypälelajikkeet olivat pitkälti vallanneet Friulin, eikä paikallisten lajikkeiden köynnösten löytäminen 70-luvulla ollut lainkaan itsestään selvää. Schioppettino oli unohdettu lajike - sitä ei ollut kirjattuna enää edes Italian viinilakiin. Mutta Rapuzzi halusi taistella lajikkeen puolesta. Hyvä niin, koska surkeimmillaan Schioppettinoa oli jäljellä alle 100 köynnöstä, jotka kasvoivat siellä täällä itäisessä Friulissa. Todellinen rypäleiden Saimaannorppa siis!

Tänä päivänä Friulin nähdäkseni loistava viinitulevaisuus lepää nimenomaan paikallisten rypälelajikkeiden harteilla. Punainen Schioppettino, ja sen rinnalla punaiset Refosco ja Pignolo sekä valkoiset Friulano ja Ribolla Gialla ovat esimerkkejä näistä omintakeisista, kiinnostavista lajikkeista, joiden valmistus alueella nykyään osaltaan. Ne ovat persoonallisuudellaan vastalause viinimaailman aromien tasapäistymiselle samalla, kun ne tarjoavat uljaan potentiaalin ikääntymiskykyisille laatuviineille.

Schioppettino-viinin tyyppiominaisuuksiin kuuluvat syvä, rubiininpunainen väri, keskitäyteläisyys, korkea hapokkuus ja valmistustavasta riippuen keskitasoinen tai korkea tanniinisuus. Aromit puolestaan viittaavat monin tavoin viinin ystävälle tutumpiin Ranskan Pohjois-Rhone hienostuneisiin Syrah-viineihin, joista muistuttavat Schioppettinolle ominainen orvokkinen kukkaisuus yhdistettynä punaisiin marjoihin, pippuriseen mausteisuuteen ja maan elementteihin. Erityiseksi Schioppettinon kuitenkin tekevät mausteisuuden syvyys, myskisyys ja viherpippurisuus sekä aluskasvillisuuteen ja metsään viittaavat maan sävyt. Tarkkanenäinen voi poimia esiin jopa appelsiininkuoren ja aceto balsamicon sävyjä. Eikö kuulostakin kiintoisalta! Aivan heti en keksi, mikä muu rypäle tarjoaisi tämän aromikirjon yhdistettynä hienoon ikääntymispotentiaaliin, jonka runsas happo, moniulotteinen hedelmäisyys ja verraten runsas, nuorena tiukahko tanniini Schioppettinolle mahdollistavat.

Mistä sitä sitten saa? Aivan helppoa Schioppettinon kalastaminen ei ole, varsinkin kun viljely maailmanlaajuisesti tapahtuu edelleen lähestulkoon yksinomaa Friulin Colli Orientalissa. Täällä Prepotton kylää ympäröivillä rinteillä on rypäleen henkinen ja todennäköisesti myös fyysinen alkukoti. Vaikka viinit jo niittävät laadullaan mainetta, italialaiset nauttivat viinin pitkälti paikallisesti hyvällä ruokahalulla ja vienti on vähäistä. Olen kuitenkin kuullut aikaansa seuraavien viinin maahantuojien Suomessakin myyvän Schioppettino-viinejä ravintoloille, joten toivoa on.

Silti helpoiten rohkea viinin ystävä löytää Schioppettino-viininsä italialaisista ja muista eurooppalaisista nettikaupoista. Vaikka Friulin alueella on tavallista sekoittaa Schioppettinoa esimerkiksi Refoscon kanssa, vähintään yhtä tavallista on tehdä tästä ja muista paikallisista, hienoista rypäleistä 100% lajikeviinejä. Onneksi Friulissa tapana on myös nimetä viinit lajikkeen, ei alueen mukaan, joten hakusanaksi siis Schioppettino, ja siitä se lähtee!

*** 

Hienoja Schioppettinon tuottajia Friulin Colli Orientalissa ovat esimerkiksi seuraavat:

Ronchi Di Cialla

La Viarte 

Dorigo

Stroppolatini (ei toistaiseksi verkkokaupoissa)

Friulin punaiset rypäleet osa I - Refosco

Samaan rypäleiden Refosco-perheeseen kuuluvat Friulin Refosco dal Peduncolo Rosso ja Kroatian Teran.
Nämä kukkaset ihastuttivat Leidiä Kroatian Rovinjissa.

Refosco (ja Teran)

Aloittakaamme Friulin natiivirypäleiden käsittely hivenen sekavasta mutta ah, niin aromikkaasta Refoscosta. Refoscosta puhuttaessa puhumme itse asiassa rypälelajikkeiden perheestä, joka on alkujaan kotoisin (ilmeisesti) Friulista, mutta joka vuosisatojen kuluessa on muuntautunut erilaisiksi Refosco-lajikkeiksi ja edelleen eri sorttisiksi serkkulajikkeiksi.

Mainittakoon nyt heti, ikään kuin pois alta, että Refoscon variantteihin lukeutuu Slovenian ja Kroatian viinitarhoille keskeisiä rypäleitä. Näistä tärkein lajike on Teran, jonka lajikkeen itsenäisyydestä Refoscoon nähden on ristiriitaista tietoa. Toisaalta sen katsotaan olevan täysin oma lajikkeensa; toisaalta Terania pidetään synonyyminä Refoscolle. Friulissa taas Terania viljellään erityisesti Kroatian raja-aluella Friulin Carso DOC -alueella, jossa Teranilla on oma alaluokituksensa Terrano DOC. Turvallisinta lieneekin sanoa, että Teran on Refoscon alalajike. Teraniin palaan monet kerrat, kun pääsen blogittelussa Kroatiaan asti - mutta nyt Friuliin.

Viinimaailman yleisesti hyväksytty tosiasia on, että vivahteikkaimmat ja laadukkaimmat Refoscot tehdään Friulissa, Colli Orientalin alueella. Täällä tärkein Refosco-alalajike on punavartinen Refosco dal Peduncolo Rosso. Lajike vaatii aikaa kypsyäkseen. Mikäli rypäleet poimitaan liian varhain, riskinä ovat karkeat, ”vihreät” tanniinit. Toisaalta Refoscon kohdalla sadonkorjuussa ei ole mitään syytä kiirehtiä, koska lajike on varsin resistentti homeelle.

Perinteisesti Refoscosta on valmistettu harmitonta pöytäviiniä, tai ainakin nuorena ja marjaisan raikkaana juotavaa viiniä. Kuitenkin rypäleellä on erityisen napakan hapokkuutensa ja runsaan tanniinisuutensa vuoksi mahdollisuudet synnyttää myös täyteläisiä, tiiviitä ja ikääntymiskykyisiä viinejä. Viime vuosina Refosco-viinien laatu onkin merkittävästi kohentunut. Kylmäkäyttäminen ja uuden tammen tulo Refoscon kypsytykseen on muuttanut viinin tyyliä kansainväliseen suuntaan.

Friulin Colli Orientalissa osataan ottaa ilo irti Refoscon potentiaalista ja viehättävästä aromiprofiilista, jolle tyypillisiä ovat metsämarjojen, kuten karhunvatukoiden, mesimarjojen ja mustikan tuoksut.  Lisäksi erilaiset herukkaiset tuoksut ja kevyt yrttisyys sekä moniulotteinen mausteisuus kuuluvat Refoscon luonteeseen. Etenkin jälkimaku saattaa muistuttaa mantelia ja suuhun voi jäädä mantelinkuoren aromia muistuttavaa karvautta. Hienoissa Refoscoissa on kukkaisuutta orvokkien tapaan. Erityisen elegantiksi Colli Orientalin Refoscot tekee niiden mineraalisuus, joka antaa viinien intensiiviselle hedelmäisyydelle tyylikästä särmää.

Itselleni niin Friulin Refosco dal Peduncolo Rosso kuin Kroatian Teran olivat tavattoman miellyttäviä rypäletuttavuuksia. Vaikka lajikkeet olisivatkin itsenäisiä, niillä oli kokemukseni mukaan paljon tekemistä keskenään niin rakenteensa kuin aromiensa puolesta. Tiedossa on siis meheviä viiniarvioita syksyn mittaan!