Upea viinibaari Hampurissa - Zur Traube

Lähtötilanteemme: olemme puhelimessa, minä en puhu saksaa eikä Zur Trauben tarjoilijatar puhu englantia, mutta puhelu sujuu erinomaisesti. Hihittelemme kielitaidottomuuttamme kilpaa ja hauskaa on. Toki tämä on jo toinen puheluni Zur Traubeen tänään. Ensimmäisen kävimme Zur Trauben mainion ranskalaisen keittiömestarin kanssa kolmea tuntia aiemmin. Hän aloitti vastaamalla englanniksi pöytävaraustiedusteluuni, että ihmisiä jotka voisivat pöydän varata, ei ole vielä töissä Zur Traubessa tälle päivää, jatkoi saksaksi, että he tulevat viideltä ja päätyi pahoittelemaan ranskaksi, ettei nyt voi auttaa, mutta soittaisinko ystävällisesti viiden jälkeen uudestaan? No ilman muuta minä soitin. Mahtuisimmeko seitsemältä illalliselle? Tarjoilijattaremme vastasi, että heillä on yläkerran ravintolasali täynnä, mutta alakerran viinibaariin saattaa mahtua, mutta sinne ei valitettavasti kuitenkaan tehdä pöytävarauksia. Mutta hän uskoo vahvasti, että mahdumme,  koska edellisenäkin iltana baarin puolella oli hyvin tilaa. Ainakin välillä. Kannattaa vaan tulla paikalle, niin katsotaan!

Koska Zur Traube on vuonna 1919 perustettuna Hampurin vanhin viinibaari ja edelleenkin paikallisten mielestä se paras, oli selvää että menisimme paikalle, olisi paikka sitten täynnä tai ei. Sijainti Ottesenin kaupunginosassa (osoite Karl Theodor Strasse 4) on keskustasta katsoen etäinen, mutta Altonan rautatieasemalle pääsee keskustan Raatihuoneelta kahdessa kymmenessä minuutissa sujuvasti sujahtaen. Ja mehän Mösjöön kanssa sujahdimme.

Eikä mitä viehättävin tarjoilija pettänyt (hän esiintyy kuvassa illan suosikkiviinimme kanssa)! Vaikka saavuimme vasta kahdeksalta, koska kuvittelin, ettei pöytävarauksia tosiaan voinut baariin tehdä, hän huudahti heti englantia suustani pari sanaa kuultuaan: ”Siinäkö te vihdoin olette, olen odottanut teitä seitsemästä asti!”, ja ohjasi meidät pöytään, jota oli pitänyt meille vapaana. Supersuloista ja aivan käsittämättömän ystävällistä. Puhuimme jälleen saksaa ja englantia runsain mitoin päällekkäin, nauroimme, kenties väärinkäsitykset jälleen selvisivät, ja uusia syntyi, mutta olennaista lienee, että hauskaa oli. 

Mainio tarjoilijatar.

Viinibaarin nimen voisi kääntää ”Rypäleeseen”, tai ”Kohteena Rypäle”, tai ”Rypäleen Vuoksi”. Ja totta se on, nimi on enne. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla niin rypäleen ja kuin tunnelmankin vuoksi. Kyseessä on viinillisen Hampurin ydin – ikään kuin hampurilaisen pihvi. Ranskalainen keittiömestari loihtii erinomaisen ruoan viinilasien rinnalle, istuit sitten yläkerran valoisassa ravintolasalissa tai alakerran 1920-luvun alkuperäissisustuksen tummassa puupaneloidussa hämyssä kuunnellen espanjalaista kitaristia, kuten me teimme.

Laseittain tarjolla on noin 50 viiniä, pulloittain 250 viiniä. Punaviinin ystävä ei pety, mutta mikäli olet saksalaisten valkoviinien ystävä, lienet taivaassa. Nautin tavoilleni uskollisena laseittain lukuisia punaviinejä, joista suosikiksi nousi (hämmästyttävän edullinen!) 100% Tempranillo-viini Los Bayones Seleccion D’Oro 2010. Tästä ja muista Zur Trauben viineistä kerron lisää seuraavissa postauksissa.