Tuliko ostettua pahaa viiniä? Viinicocktailit ja viinikakku pelastavat!

Kävikö sinulle näin? Ei hätää.

Joskus meille kaikille käy niin, että täysin viattomalta näyttänyt viinipullo, jota joku oli ehkä kehaissutkin osoittautuu suunnattomaksi pettymykseksi. Ei suoranaisesti korkkivikaiseksi mutta se ei vain maistu. Klassikkoratkaisu on improvisoida viinistä pataruoka tai kastike. Mutta periaatteessa kastikkeeseen käytettävän viinin pitäisi olla niin hyvää, että sitä voisi juodakin. Jos siis haluaa hyvää kastiketta. Mitä tehdä astetta karmeammalle pullolle?

Anna viinille kasvojen kohotus ja siitä kesäinen viinicocktail tai peräti suussa sulavan mehevä viinisuklaakakku (löysin sen alunperin täältä)! Tässä neljä helppoa ja oivallisen makoisaa reseptiä:

Calimocho (baskiksi Kalimotxo)

Calimocho on intuitiivisesti järkyttävä ja yksinkertaisuudessaan nerokas juoma.  Se on verrattain tuore baskilainen keksintö, joka on valloittanut koko Espanjan. Teet calimochon viidessä sekunnissa. Kaada lasi puolilleen punaviiniä. Lisää loppu tilavuus cokista. Se on siinä. Paha viini on yhtäkkiä jumalaista kesäjuomaa. Jos haluat hifistellä, voit lisätä jääpaloja.

Klassinen sangria

Jotta saisimme viinin (karmean) aromin maskeerattua, teemme klassisen sangrian, johon kuuluvat niin tuikeat sitrukset kuin rommikin.

1 pullo punaviiniä

2,5 dl appelsiinimehua

1,25 dl rommia (tai konjakkia tai jaloviinaa)

1 sitruuna

1 lime

1 appelsiini

1,25 dl sokeria

Leikkaa hyvin pestyt hedelmät pyöreiksi, ohuiksi viipaleiksi. Lisää hedelmien sekaan rommi ja sokeri. Jätä jääkaappiin kahdeksi tunniksi marinoitumaan. Tämän ajan saavat viini ja appelsiinimehukin viiletä kylmässä. Tämän jälkeen litistele hedelmiä kevyesti, jotta niistä vapautuu makua ja sekoita kaikki ainekset tarjoilukannuun. Halutessasi voit lisätä jääpaloja. Ja jos tämä viinin vahvuinen sangria on sinulle liikaa, voit lisätä enemmän appelsiinimehua.

Karpalospritzer

Perusvalkoviinispritzer tehdään sekoittamalla kaksi osaa valkoviiniä ja yksi osa soodavettä. Mutta koska meillä on käsissämme paha valkoviini, kannattaa vähintäänkin osa soodavedestä korvata spritella. Mutta koska makukombo on edelleenkin masentava, ja epäilen että paha viinisi maistuu yhä läpi, siirtykäämme autuaammalle spritzeröinnin tasolle: let me introduce you to Karpalospritzer.

2 osaa karpalomehua

1 osa valkoviiniä

1 osa soodavettä

jäitä

karpaloita tai muita punaisia marjoja koristeeksi killumaan

Viinikakku

Ainekset:

210 g (1 1/2 amerikkalaista mittakuppia) vehnäjauhoja

75g  (3/4 kuppia) makeuttamatonta kaakaojauhetta

1 tl soodaa

½ tl suolaa

½ tl kanelia

225g voita tai margariinia

250g (1 1/4 kuppia) hienoa sokeria

100g (1/2 kuppia) fariinisokeria

2 isoa kananmunaa

2 tl vaniljaa (extract)

3 dl (1 1/4 kuppia) punaviiniä

Toimi näin:

Uuni 180 C. Voitele kakkuvuoka. Sihtaa jauhot, kaakao, suola, kaneli ja sooda siivilän läpi kulhoon odottamaan. Vatkaa pehmentynyt voi ja sokerit kuohkeaksi, ja lisää kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Vatkaa sekaan vanilja.

Lisää voivaahtoon jauhoseos ja viini vuorotellen osissa. Vältä liikaa sekoittamista, ettei kakusta tule sitkeä. Kaada taikina vuokaan ja paista 45 min tai kunnes kakku on tikkutestissä keskeltä kypsä. Nosta jäähtymään kotvaksi ennen kuin kaadat vuoasta tarjolle. Ja ei kun nauttimaan! 

Vignobles Rollet Chateau du Vieux Guinot 2010 Saint-Emilion Grand Cru, Ranska

Chateau du Vieux-Guinot 2010.

Yhteenveto

Arvosana: 4/5 – erittäin hyvä viini

Hinta-laatu: hintansa väärtti

Arvio

Tiedätkö sen tunteen, joka syntyy kun vetää parhaat nahkahanskat käteen juuri ennen ulos lähtöä? Kaikki on yhtäkkiä selkeää ja olet valmis. Hyvä Bordeaux’n viinin ystävä, tämä viini istuu kuin hanska käteen. 

Syvä, rubiininpunainen väri havaitaan alkajaisiksi. Tuoksu on intensiivinen. Se tarjoaa runsain mitoin tummia marjoja, kirsikoita ja kypsää luumua. Tammikypsytys tuntuu selkeänä vaniljaisuutena sekä kevyenä paahteena. Myöhemmin tuoksusta avautuu myös hienovaraisesti kehittyneempiä elementtejä: maata ja metsäpohjaa, nahkaa, jopa hiukan hikeä.

Ensimaku on suorastaan kipakan hapokas ja tiivis. Hapokkuuden rinnalle nousee keskimaussa viinin täyteläinen paino. Runsaat, samettiset tanniinit ovat laadultaan suuntäyttäviä, hyvin kypsiä ja hienojakoisia. Hedelmäisyys on verrattain runsasta riittäen vastaamaan happorakenteen napakkuuteen. Aromeista tulevat esille kirsikat ja luumut sekä runsas pippurisuus ja nahka. Tammen vaniljaisuus ja paahde pyöristävät makua. Kirsikkainen jälkimaku jatkuu pitkään. Kokonaisvaikutelma on täyteläinen, tasapainoinen ja konsentroitunut. Kaikki toimii yhteen verrattoman hyvin.

Kunnon pihvi istuu tälle täyteläiseen herkkuviiniin kuin se yllämainittu silkkivuorattu hanska kätöseen. Grillattu entrecote tai ulkofile ja olet taivaassa. Viinin happorakenne ja aromikkuus sopivat erityisesti riistaruokiin. Pariloitu maksa, maksapateet ja juustot kutsuvat tätä viiniä luokseen yhtälailla.

Tiedot

Hinta:

EUR 22.99 verkkokauppa weinvorteil.de

DKK 100 (EUR 13.50) per lasi viinibaari Tire Bouchon, Kööpenhamina

DKK 169 (EUR 18) viinikauppa Kjaer Sommerfeldt, Kööpenhamina

Maa ja alue: Ranska, St. Emilion Grand Cru

Rypäleet: Merlot 70%, Cabernet Sauvignon 16%, Cabernet Franc 14%

Valmistaja: Vignobles Rollet

Saatavuus: Ei Alkon listoilla

Taustaa

Ranskalaisen viinin hinta on kehittynyt korkeaksi sen kansainvälisen arvostuksen, tunnettuuden ja pitkäikäisen luokitteluhistorian myötä. Ja mitä hienompi appellaatio ja tuottaja, sitä tähtitieteellisemmistä rahatukuista puhutaan. Siksi viinistään makua ja aistielämyksiä (pikemminkin kuin investointikohdetta) hakevan ranskalaisen viinin ystävän kannattaa olla ennakkoluuloton, vaikka lepokitka totutusta irtautumiseen olisi kova. Astahtaminen ulos kaikkien tuntemien Chateau’iden ja Domaine’ien hierarkiasta tekee hyvää lompakolle ja henkiselle tasapainolle.

Etenkin tässä viiniarvioissa käsillä olevan St. Emilionin pittoreskin keskiaikaisen kaupungin liepeiltä löytyy aivan jäätävän hintaisia Grand Cru Classé A ja B –viinejä. Näistä alaspäin, St Emilion Grand Cru-alueen tuotantoon luistattamalla (siis ilman classée-luokkaa) saatat löytää viiniä, joka edustaa kuuluisan viinialueen huippua, ja jollainen nyt arvioitu viini mielestäni on. Huippuviinien ja todella laadukkaiden viinien välinen laatuero on usein hämmästyttävän pieni. 

Selvä. Mutta St. Emilion Grand Cru viinejä tuotetaan St. Emilionissa 160000 hehtolitraa vuodessa. Nettiviinikaupat kehuvat tuotteitaan, totta kai, ja tuottajat kertovat nettisivuillaan terroirin olevan tärkein asia koskaan milloinkaan. Mistä siis voi tietää oikeasti, mikä viini on ostamisen arvoinen?

Voit tehdä laiskan naisen ratkaisun, joihin minä olen erikoistunut. Kokemukseni mukaan kannattaa luottaa ranskalaisiin itseensä. Mene kohtuuhintaiseen, hyvästä ruoastaan tunnettuun ranskalaisten pitämään ranskalaiseen ravintolaan missä tahansa Euroopan kaupungissa ja katso viinilistaa. Mitä St. Emilion Grand Cru’ta he myyvät laseittain? Laseittain myytävistä viineistä se on kalleimmasta päästä, kyllä, mutta se ei ole myöskään se hedelmäinen välimallin yleisviini, joka maistuu kaikille asiakkaille eikä ärsytä ketään muuta kuin viiniharrastajaa. Ranskalaisella kulinaristisella ylpeydellä ei nimittäin myydä kalliilla rahalla huonoa viiniä. Tämä kallein laseittain saatava viini on se ranskalaisen maun mukainen, vielä kohtuuhintainen laatuviini. Bingo.

Kuitenkin ovelista ovelinta kukkaron kannalta on nähdä vaivaa ja seikkailla vähäsen. Voit heittää Grand Cru –viineillä vesilintua ja katsastaa St. Emilion AC –luokitellut viinit sen satelliittialueilta (Montagne, Saint-Georges, Lussac ja Puisseguin). Hinta-laatusuhde on todennäköisesti huikeasti parempi, kuin Grand Cru-alueella, mutta mitään en voi luvata.

Mutta todellinen oveluushifistelijä jatkaa viiniherkkujen metsästämistä maailmanmaineikkaan St. Emilionin alueen ulkopuolella sijaitseville, mutta läheisille, suhteellisesta tuntemattomuudesta esiin kamppaileville, luokitelluille viinialueille. Niiden etuna ovat samat, alueen kulttuuriin kuuluvat, hyväksi koetut rypälesekoitteet (Merlot, johon yhdistettynä Cabernet Franc ja Sauvignon), kuta kuinkin sama mantereellinen ilmasto ja yhtä pitkät viinintekemisen perinteet, mutta haittonaan ihan inasen väärä maapläntti. Koska niillä ei ole St. Emilionin brändiä jolla ratsastaa, ne kilpailevat laadulla - viininmaistelijalle merkittävimmällä tekijällä. Hurraa ja kyllä kiitos! Tällaisia huikean hinta-laatusuhteen alueita ovat esimerkiksi St. Emilionista itään levittäytyvät Cotes de Francs ja Cotes de Castillon, joissa laadun eteen on jo vuosikymmeniä tehty hartiavoimin töitä.  

Toki saatat tällaisilla seikkailuilla luiskahtaa välillä hirmuiseen pulloon ja joudut leipomaan viinisuklaakakkua (resepti täältä) pullosta eroon päästäksesi, mutta ei sekään ole niin paha kohtalo ihmiselle. Santé!

Maquinon Garnacha 2013 Priorat DOCa, Espanja

Maquinon Garnacha 2013.

Yhteenveto

Arvosana: 3/5 – hyvä viini

Hinta-laatu: kalliin puoleinen

Arvio

Rubiininpunaisen ja kirkkaan värin intensiteetti on keskitasoa. Hyvin fokusoidun tuoksun aromaattisuus on verrattain yksinkertaista punaisiin, tuoreisiin hedelmiin painottuvaa. Runsaat kirsikat tuntuvat heti, sitten häivähdys mansikkaa. Neljän kuukauden tynnyrikypsytys antaa viiniin kohtalaisesti vaniljaa. Pippurisuus sävyttää keski- ja jälkimakua kirsikan ohella. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hyvin hedelmäinen ja pyöreä. Tanniinit ovat määrältään keskitasoa, laadultaan pääosin kypsiä, olkoonkin että viinin nuoruus on havaittavissa niiden osittaisena karkeutena. Hapokkuus on myös kohtalaista tasoa. Tasapainon suhteen tällä viinillä on hiukan tekemistä. Painotus on selkeästi hedelmäisyyden ja alkoholisuuden suunnassa, joiden viedessä happorakenne uhkaa jäädä vikisemään. Jälkimaku on keskipitkä, valkopippurivoittoinen ja varsin miellyttävä.

Tämä viini on ihanteellinen grillaukseen. Alkoholisuus leikkaa loistavasti makkaroiden ja grillilihojen rasvaa. Runsaan hedelmäisenä se kestää myös umamipitoisten ruoat, kuten sienet. Pekonia juustotäytteisten herkkusienten ympärille ja hyvä tulee!

Tiedot

Hinta:

DKK 100 (EUR 13) per lasi viinibaari Antidote, Kööpenhamina

DKK 135 (EUR 18) viinikauppa Smalle Vin, Kööpenhamina

EUR 19.50 verkkokauppa ebuywines.com

USD 23.99  verkkokauppa heightschateau.com

Maa ja alue: Espanja, Priorat

Rypäleet: Garnacha (ilmeisesti pääosin), Cabernet Sauvignon, Mazuela

Valmistaja: Casa Rojo

Alc vol: 14%

Saatavuus: Ei Alkon listoilla.

Taustaa

Maquinon Garnacha on Espanjan korkeimpaan DOCa laatuluokitukseen kuuluvan viinialueen Prioratin tuote. DOCa luokituksen saaneita alueita on Espanjassa vain kaksi: Rioja ja Priorat. Prioratissa viini tehdään pääasiassa Garnachasta (rans. Grenache), joka muussa Espanjassa on nykyään lähinnä sekoiterypäleen asemassa. Grenache kattaa kyllä valtaisia aloja Espanjan ja Ranskan viinitarhoista, mutta ohutkuorisena ja hyvin lämpimän ilmaston vaativana se antaa päärypäleenä vain harvoissa paikoissa väriltään syviä, rakenteeltaan vahvoja, täyteläisiä viinejä. Yksinkertaisemmat Garnacha-viinit taas ovat helppoja juoda, hedelmäisiä ja hivenen pippurisia. Useimmiten Garnachan rooli onkin edustaa viinisekoitteessa omaa yksinkertaisempaa laatuaan: toimia hedelmäisyyden, mausteisuuden ja alkoholisuuden lisääjänä sekä tanniinien pehmentäjänä kovempien rypäleiden, kuten Syrahin tai Tempranillon rinnalla.

Casa Rojo on negociant, joka valmistaa natural- ja luomuviinejä Espanjan merkittävimmiltä viinialueilta. He jättävät pullotuksen muille keskittyen itse vaikuttamaan rypäleiden kasvatukseen ja viiniytyksen prosesseihin. Nettisivujensa anti jää kuitenkin sikäli kapeaksi, että tarkempaa kuvaa Casa Rojon osuudesta käytännön viininviljelyyn ei muodostu. Nyt arvioidun Garnacha-viinin etiketissä lukee 100% Garnacha (ks. kuva yllä), mutta viinin teknisessä kuvauksessa mainitaan myös Mazuela ja Cabernet Sauvignon, joiden prosenttiosuuksia ei kerrota. Tukirypäleitä on siis käytetty pehmeän Garnachan kaverina tuntemattomassa suhteessa, mutta viini markkinoidaan 100% Garnachana. Mene ja tiedä.

Nebbiolo: uniikit aromit ja räväkkä rakenne

Nebbiolon aromit. Kuva: wakawakawinereviews.com

Asia kerrallaan

Viimeksi ajattelin kertoa teille Barolo-vertikaalista, johon osallistuin, mutta laitan nyt itseni kuriin ja annan vielä jännityksen tiivistyä. Nimittäin ennen kuin aloitan vuosikertojen ja Barolon maantieteellisten alueiden vertailun toisiinsa viinien valossa, on parasta ottaa Nebbiolo-rypäle työn alle. Tässä jutussa keskityn Nebbiolon tyypillisiin aromeihin ja rakenteeseen. Alustan ensin rypäleestä hiukan lisää edellisen juttuni jatkoksi. Näin olemme valmiita kaivautumaan seuraavissa jutuissa Barolon maaperän ja vuosikertojen profiileihin. Asia kerrallaan, Leidi, asia kerrallaan!

Nebbiolon luonteesta

Nebbiolon nimi saattaa tulla sumuista, jotka ovat syksyisessä Piemontessa tyypillinen näky (ital. nebbia=sumu). Mutta myöskin on mahdollista, että nimi viittaa rypäleen jalouteen (ital. nobile=jalo). Varmaa on, että Nebbiolo on niin kiinnittynyt Piemonteen, ettei se suostu tekemään mitään järkevää, jos se raahataan pois kotoa. Ja Piemontessakin se on herkkis. Vuosikerran säät, kasvumaaperän mineraalisuus ja rakenne sekä kunkin palstan mikroilmasto heijastuvat Nebbiolo-rypäleen aromeihin ja siitä tuotettujen viinien rakenteeseen välittömästi. Herkkyytensä ohella Nebbiolo on rypäleeksi myös arvaamaton ja vähän boheemi. Se rönsyää sinne sun tänne ja kasvattaa mieluummin lehtiä kuin rypäleitä. Siksi jatkuva karsiminen on hyvä rypälesadon edellytys. Työlästä! Lisäksi Nebbiolo muuntautuu geneettisesti, minkä seurauksena sen ominaisuudet vaihtelevat voimakkaasti muunnoksesta toiseen. Se voi olla runsassatoinenkin tai sitten ei. Kaikki tämä yhteenlaskettuna Nebbiolo-viinin teko on sekä taidetta ja että tiukkaa käsityötä. Tavoitteena ei voi olla viinin tasainen laatu vuosikerrasta toiseen, vaan korkea laatu, joka heijastaa kunkin vuosikerran olosuhteita.

Ihastuttavan kompleksinen aromikirjo

Nebbiolon viehätys on sen ainutlaatuisessa aromikkuudessa, joka kehittyy ajan kanssa huomattavan moniulotteiseksi bouquet'ksi. Kansainväliseksi Barolo-sloganiksi muodostunut ”tar and roses” kuvaakin Nebbiolon aromimaailmaa hyvin kapeasti, vaikka tiivistää hienosti sen viehätyksen.

Nebbiolon nuoret marja- ja hedelmäaromit ovat punavoittoisia. Punaiset kirsikat ja vadelmat saavat usein rinnalleen myös karhunvatukan ja mesimarjan kaltaisia sävyjä.  Varsinkin kehittyneemmissä viineissä saattaa olla kuivattujen tai säilöttyjen hedelmien aromeja. Ylipäätään hedelmäaromien kirjo on sävyltään usein makea, ei niinkään hapan, kuten laita on esimerkiksi Barberasta samalla alueella valmistetuissa viinessä, joissa aistin tyypillisesti hapankirsikkaa.

Hedelmä ja marja-aromien rinnalla tuoksussa on tyypillisesti kukkaisuutta. Ruusun tuoksu on ominainen Nebbiololle, kuten myös orvokkien makea häivähdys. Kehittyneet viinit saattavat taittua jo parfyymiseen suuntaan, jopa suitsukkeiseen tuoksumaailmaan.

Tervan sävy Nebbiolossa ei ehkä ole suomalaisittain odotetun kaltainen. Me kaikki tiedämme miltä tuoksuu ja maistuu Tervaleijona-pastilli ja siitä valmistettu shotti. Tervalta. No joo, mutta ei. Tervan aromilla tässä yhteydessä tarkoitetaan pikemminkin tuoreen asfaltin tuoksua, jotain savuisen ja öljyperäisen yhdistelmää. Ihan savua sellaisenaan löytyy usein jo nuorista Nebbiolo-viinistä, kuten myös lakritsan tuoksua. Iän kanssa Nebbioloon saattaa kehittyä tervan (siis sen asfaltin), tryffeleiden, sienien, nahan ja tupakan tuoksuja - ja jopa lihaisia umami-aromeita.

Puun aromit eivät perinteisellä tavalla tehdyissä Nebbiolo-viineissä ole tammen aromeita, kuten vaniljaa, koska perinteinen pitkä kypsytys tapahtuu vanhassa, neutraalissa tammessa. Jos taas uutta tammea on käytetty, kuten modernistit saattavat hyvinkin tehdä, on vaniljaa havaittavissa. Metodiin katsomatta (ymmärtääkseni) Nebbiolo-viinistä voi löytää seetripuun aromeita.

Räväkkä rakenne

Nebbiolo on ohutkuorinen lajike, joten äkkiseltään ei arvaisi, että se antaa poikkeuksetta tiukan tanniinisia viinejä. Mutta näin on. Jopa lyhyen, modernin tyylin maseraation aikana irtoaa sen verran tiukkoja tanniineja, että ne vaativat kypsyttelyä. Jos maseraatio on lyhyt, rypäleen ohutkuorisuus  heijastuu viinin verrattain vaaleassa, rubiininpunaisessa värissä. Jos taas tekotapa on perinteinen ja viini käy viikkotolkulla kontaktissa rypälemäskin kanssa, on nuori viini väriltään lähes mustaa sinipunervalla taitteella. Tanniineja on tällöin uuttuneena viiniin erityisen paljon, ja niiden tiukkuus saattaa alkuun tuoda mieleen hiekkapaperin. Pitkä kypsyminen on tarpeen tanniinien pyöristämiseksi.

Kaikkien Nebbiolo-viinien väri vaalenee muutamassa vuodessa. Mustienkin viinien väri taittuu sinipunervasta rubiinin kautta kohti tiilensävyjä viinin reunaa tarkasteltaessa. Alkuun väri-intensiteetiltään vaaleammat viinit muuttuvat pian tiilen punaisiksi ja hiljalleen oransseiksi.

Mutta tanniinit pysyvät, ja niitä ryydittää käytännössä aina korkea hapokkuus. Vanhentuessaan Nebbiolo-viinin aromien kompleksisuus kasvaa, mutta hedelmäisyys pikkuhiljaa vähenee. Alun alkaenkaan ne eivät ole kovin hedelmäisiä viinejä, ja siksi niitä ei voi missään vaiheessa suositella pehmeiden ja hedelmäisten viinien ystäville. Vaikka tanniinit pyöristyvät, on 100% Nebbiolo-viini aina luonteeltaan hyvin kuiva ja rakenteeltaan särmikäs, tanniininen tapaus. Jos puolestaan tällainen happorakenne ja aromien kompleksisuus kiehtovat sinua, viinin ystävä, olet saapunut kotiin. Parhaimmillaan Nebbiolo-viini voi olla samettinen rotevassa tanniinisuudessaan ja tarjota loputtoman kerroksellisen, hienostuneen aromikirjon. Eräs Barbaresco sai minut kukkaisuudessan jopa harkitsemaan, että käyttäisin sitä tuoksuna iltapukujuhlassa. Päädyin kuitenkin tyhjentämään lasini kulauttelemalla, mikä ehkä olikin viisainta!

***

Olen jo aiemmin arvioinut Nebbiolo-viinejä tässä blogissa, ja paljon lisää arvioita on tulossa. Tässä aiemmin arvioidut, joista osa löytyy Alkostakin.

Borgogno No Name 2011

Lano Barbaresco Rocche Massalupo 2010

Fenocchio Barolo 2010

Tenute Sella Lessona 2005

Travaglini Gattinara 2009

Modernia ja perinteistä Baroloa

Kartta Barolon viinipalstoista. Langhevini.it (linkki zoomattavaan karttaan).

Kuninkaiden viini - viinien kuningas

Barolo on kiistatta Italian maineikkain viini, ”kuninkaiden viini ja viinien kuningas”. Se valmistetaan yksinomaan Nebbiolo-rypäleestä Luoteis-Italian Piemontessa. Barolo DOCG kattaa verrattain pienen alan vuoristoista seutua, joka levittäytyy Alban kaupungista lounaaseen. Piemonten ulkopuolella Nebbioloa viljellään (menestyksekkäästi) tuskin lainkaan.

Syy Nebbiolon viljelyn maantieteelliseen rajoittuneisuuteen on rypäleen herkkyydessä. Kuten Burgundin lajike Pinot Noir, myös Nebbiolo on viljelijälle sekä suuri haaste että mahdollisuus. Se kukkii varhain ja kypsyy pitkälle syksyyn. Kypsyäkseen kunnolla Nebbiolo vaatii etelä- tai lounaisrinteen 250-400 metrin korkeudessa. Piemontessa sumu peittää laaksojen viinitarhat syksyisin, eikä Nebbiolo saisi matalalla siksi kylliksi valoa. 

Kuitenkaan hienoimmat aromit eivät kehity rypäleisiin kuumassa, joten optimaalista olisi saada lämpimän kesän päätteeksi pitkä syksy, joka olisi aurinkoinen ja lämmin päivisin, mutta viileä öisin. Liian kuuma kesä ja rypäleet kypsyvät liian varhain, jolloin aromit eivät ehdi kehittyä kompleksisuudeltaan; liian kylmä kesä tai syksy ja rypäleet eivät kypsy kunnolla, tanniinit jäävät kitkeriksi ja hedelmäisyys heikoksi. Nebbiolo onkin vuosikerran heijastajana huipputarkka ja vaihtelut vuosikertojen välillä siksi suuria. Lisäksi Nebbiolo heijastaa kasvumaaperää saumattomasti tuottaen happorakenteeltaan ja aromeiltaan hyvin eri sävyisiä viinejä maa-aineksesta riippuen. Näistä syistä Barolot on klassisesti valmistettu sekoittamalla eri kasvualuiden rypälemehuja. Näin on saavutettu "täysi viini": roteva runko, hedelmäinen pyöreys ja kukkainen eleganssi.

Cru-ajattelu ja Barolo wars

Barolon parhaat palstat kartoitettiin viinintekijä Renato Rattin toimesta 1979. Kyseinen epävirallinen cru-kartta on edelleen käytössä olkoonkin, että muitakin palstojen luokituksia on nyt olemassa ja ilmastonmuutos on sittemmin jo vaikuttanut kasvuolosuhteisiin. Ratti määritteli parhaiksi palstoiksi seuraavat: Cannubi, Sarmazza, Brunate, Cerequi, Rocche, Monprivato, Villero, Lazzarito, Vigna Rionda, Bussia, Ginestra ja Santo Stefano di Perno. (Oheisen kartan kuvatekstistä pääset karttaan, jota voi zoomata.) Ranskasta omaksuttu parhaita viinipalstoja kunnioittava cru-ajattelu johti Barolossa perinteisen eri tarhojen mehujen sekoittamisen kyseenalaistamiseen. Palstojen kartoittaminen synnyttikin 1990-luvun Barolossa yhden palstan ”cru-viinien” aallon. Lieveilmiönä yhden palstan viinejä tehtiin, oli se laadullisesti mielekästä tai ei. Vaikka sinä vuonna laadukkaita rypäleitä ei nimekkäältä palstalta olisi saatukaan, kannatti bisnestää ja tehdä ”cru-viiniä”, koska se oli trendikästä ja myi hyvin.

Barolot ovat ikääntymiskyvyltään poikkeuksellisia viinejä. Hyvin kypsyneistä rypäleistä perinteisellä tavalla tehdyt viinit voivat ikääntyä menestyksellisesti jopa 40 vuotta. Valmistustekniikasta käytiin 1980-luvulta alkaen suoranainen sota, ”Barolo wars”. Perinteisessä tekniikassa viinin annetaan käydä rypälemäskin kanssa neljä viikkoa, jopa kauemmin. Näin viiniin saadaan mahdollisimman paljon tanniineja ja uuteaineita, jotka ovat pitkän ikääntymisen edellytys. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään vuosikausia, jopa kymmenen vuotta, suurissa puutynnyreissä tanniinien pyöristämiseksi. Pitkään uuttuneet tanniinit kun ovat tiukkoja. Perinteisen valmistustavan heikkous on sen hitaus. Huonompina vuosina, jolloin rypäleet eivät ole optimaalisesti kypsyneitä, kasvaa riski hedelmäisyyden menettämiseen pitkän kypsytyksen aikana. Ei siis ole ihme, että nopeammat, modernit valmistusmetodit haastoivat perinteiset.

Viinikellarissa koettiinkin perustava tekninen mylläys 80-luvulla. Modernistit vaihtoivat pitkän mäskikontaktin lyhyeen, vain kolmen vuorokautta kestävään kontaktiin, mikä lisäsi viinien hedelmäisyyttä ja tanniinien makeutta ja pyöreyttä. Vanhojen, suurten tammitynnyreiden tilalle tuotiin pienemmät, ranskalaiset, uudesta tammesta valmistetut barrique-tynnyrit, mikä johti tammen aromien uuttumiseen viiniin ja viinin nopeampaan kypsymiseen juotavaksi. Perinteiset barolistit saivat hermoromahduksen, koska heistä tällainen valmistustapa johti Barolon muuttumiseen tunnistamattomaksi.

Voittajana laatu 

Barolo-sota on periaatteessa käyty loppuun, mutta voittajaksi ei selviytynyt sen enempää moderni kuin klassinenkaan Barolon tuotantotapa, vaan kuluttajan iloksi laatu. Perinteisten metodien ravistelu johti laajempaan tapojen kirjoon valmistaa ikääntymiskykyistä, hienoa Nebbiolo-viiniä. Modernit viinit kypsyvät nautittavaksi nopeammin ja ovat silti ikääntymiskykyisiä – laadukkaasti tehdyt perinteiset viinit puolestaan saavuttavat vuosikymmeniä vanhetessaan upean bouquet’n. Suurten tuottajanimien joukossa on tänä päivänä niin perinteikkäitä kuin huippumodernejakin tekijöitä. Useimmat asettuvat sopuisasti jonnekin välimaastoon. Mitä sekoittamiseen ja ”cru-viineihin” tulee, Baroloita sekoitetaan edelleen usean palstan viineistä. Toistaalta parhailta palstoilta tehdään yhden palstan viinejä – hienoina vuosina. 

***

Seuraavassa Barolo-jutussa kerron vertikaalimaistelusta, jossa oli tarjolla Fenocchion Baroloita eri vuosikerroilta. Viinien joukossa oli niin yhden palstan viinejä Bussiasta (kartassa suuri oranssi, keskinen alue) kuin sekoite-Barolokin. Perehdyn jutussa myös Nebbiolo-rypäleen tyypillisiin aromeihin.

Veni Vidi Viinin rinnalle Divine Wine blogi englanniksi

Kirsikankukat keväisessä Kööpenhaminassa.

Jatkuva hyppelyni Suomen ja Tanskan välillä tuotti tarpeen ryhtyä ilmaisemaan viini-intoilua myös englanniksi, jotta hekin jotka eivät puhu tätä sijamuodoissa taipuvaa kieltämme voisivat päästä osallisiksi. Englannin kielinen viiniblogini Divine Wine koki näin ollen syntymänsä. Koska me suomalaiset olemme loistavia englannin osaajia, sisarblogista on varmasti iloa suomalaisillekin viinibloginautiskelijoille!

Divine Winessa tapahtuu osittain samoja asioita kuin täällä Veni Vidi Viinissä, mutta myöskin muita jännittäviä juttuja. Painotus on sikäli kansainvälisempi, että Alkon valikoima on unohdettu, ainakin toistaiseksi. Arvioidut viinit ovat saatavilla ennen kaikkea verkkokaupoista, joita linkittelen arvioihin. Myös viinibaarisuosituksia mm. Kööpenhaminaan tulee Divine Wineen jatkossa enemmän kuin tänne Veni Vidi Viiniin. Tervetuloa siis katsastamaan lisää viiniherkkuja ja viinimatkailuvinkkejä Divine Winen puolelle!

Veni Vidi Viinissä jatkan viinikirjoittamista suomalaisesta näkökulmasta: pyrin nappaamaan arvioitavia viinejä myös Alkon listoilta ja kirjoittamaan muutoinkin viini-ilmiöistä kotimainen lukija huomioon ottaen. Heti tältä istumalta voinkin linkittää tähän selkeän oppaan viinien ostamiseen verkkokaupoista EU:n alueella., jonka Vinetti.fi on ystävällisesti koonnut.

Molemmista blogeista pysyt jyvällä seuraamalla niitä esimerkiksi Twitterissä: @venividiviini ja @divinewineblog. Twiittailen uuden blogipostin aihepiirin aina tuoreeltaan. Olen nyt lisännyt seuraa-painikkeita kumpaankin blogiin, jotta seuraaminen on helpompaa Twitterissä ja muissa palveluissa. 

Nauttikaamme siis vastaisuudessa hienoista punaviineistä kahden blogin voimalla. Hienoa orastavaa kesää ja mitä parhainta viiniä kaikille. Santé! Skål! Kippis! 

Charles Smith Boom Boom! Syrah 2013 Washington State, USA

Boom Boom! Syrah 2013.

Arvio

4/5 tähteä

Erittäin hyvä viini

Nyt on rock’n’rollia lasissa, hyvät ihmiset! Syvä rubiininpunainen väri on kirkas. Tuoksussa on ensin paljon punaisia ja tummia marjoja: mustikkaa, karhunvatukkaa, kirsikkaa, luumua. Niitä seuraavat runsaat yrtit, mustaherukan lehdet ja hienoinen balsamicon tuoksu. Pippuria ja maanläheistä eläimellisyyttäkin on kunnolla. Tammi antaa viiniin hienovaraisesti vaniljaa. Suutuntuma on pehmeä, pyöreä ja täyteläinen. Keskimaussa tuntuvat erityisesti tummat marjat ja hedelmät. Luumuisuus johtaa karhunvatukan ja mustikan ollessa vahvasti läsnä. Hapokkuus on keskitasoa kuten tanniinitkin. Pitkä jälkimaku on viehättävällä tavalla yrttinen ja pippurinen.

Olisi väärin sanoa, että tämä viini on ”easy drinking”. Pikemminkin sanoisin, että tässä viinissä on kylliksi pyöreyttä hedelmäisempien viinien ystävälle, mutta kylliksi rotia tanniineihin ja happoon ihastuneille. Ruoaksi Boom Boom!in kanssa kävisi erinomaisesti laaja kirjo kesäisiä grillattavia liha- ja kasvisruokia. Myös lammas maistuisi tämän yrttisen viinin kanssa upealta. Mikseivät kovat juustotkin. Ylen hapokkaat ruoat jättäisin sikseen, koska tämän viinin hapot eivät siinä tapauksessa kykenisi aivan kynnelle ja viini voisi latistua.

Hieno, moniulotteinen, tasapainoinen ja silti rento viini. Erinomainen hinta-laatu. Suosittelen!

Tiedot

Hinta:

EUR 19,90 Viinitkotiin.com

DKK 149 (EUR 20) Smalle Vine viinikauppa, Kööpenhamina

DKK 100 (EUR 13) per lasi, Falernum viinibaari, Kööpenhamina

Maa ja alue: USA, Washington State

Rypäleet: 97% Syrah ja 3% Viognier

Alc vol: 13,5%

Valmistaja: Charles Smith Wines

Saatavuus: Ei Alkon listoilla.

Charles Smith. (Kuva: Charles Smith Wines.)

Taustaa

Kun nautit Boom Boom!ia, olet todellisen Juuri-Nyt-viini-ilmiön äärellä. Viinimaailman kuuma nimi Charles Smith on skandinaaviessa kulttuurissa marinoitu amerikkalainen rokkiäijä. Hän syntyi Kaliforniassa, päätyi rakkauden vetämänä Tanskaan, josta elämä kieräytti hänet edelleen Washingtoniin (osavaltio, ei kaupunki; länsi-, ei itärannikolla) viinintekijäksi. Siinä välissä hän kiersi bändinsä kanssa, joi paljon viiniä ja tapasi road tripillä ranskalaisen viinintekijän, joka Charlesin tavoin piti Syrah-viineistä. Syntyi lukuisia viiniyrityksiä, joista Charles Smith Winesin tuote on mm. lasissamme juuri nyt koipiaan kauniisti ojenteleva Boom Boom! Syrah.

Rokkimies osaa rokata myös viinimiehenä. Tämä itseoppinut artisaaniviinintekijä on valittu vuonna 2009 Food & Wine Magazinen toimesta vuoden viinintekijäksi (Winemaker of the Year) ja vuonna 2014 Wine Enthusiast teki samoin. Hänellä on ainoana maailmassa molemmat epiteetit. Charles Smith kertoo tekevänsä viinejä "modernistiprojektinsa" mukaisesti. Tarkoitus on tarjota maukkaita kasvuympäristöä ja lajiketta ilmaisevia viinejä, jotka ovat modernin ihmisen odotusten mukaisesti heti valmiita nautittaviksi.