sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Jouluviinit osa II - 2 x täydellinen kinkkuviini

Viiniblogi, jouluviinit, kinkkuviinit, PInot Noir, Uusi-Seelanti, Martinborough, Te Kairanga Runholder Pinot Noir, viiniarviot, punaviinit
Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2012

Se täydellinen kinkkuviini x 2 

Kinkku on perinteisen suomalaisen joulupöydän itseoikeutettu tähti. Mutta miten, oi miten, löytää se täydellinen kinkkuviini? Seuraavassa vinkit Leidin tapaan.

Mielestäni miedon makuisina niin kinkku kuin kalkkunakin nauttivat Pinot Noir -rypäleen keskitäyteläisten tanniinien eleganssista. Tanniineja on juuri sopivasti lihan aromia tukemaan, muttei liikaa. Varsinkin kinkku saa Pinot Noirin korkeasta hapokkuudesta raikastavan vastapainon rasvaiselle täyteläisyydelleen. Pinot Noiria puoltaa myös joululaatikoiden makeus, joka vaatii viiniltä hedelmäisyyttä. Hedelmäiset makuaineet kun luovat viiniin lievästi makean vaikutelman, ja jos ne puuttuvat, saattaa viini maistua kitkerältä ja kovalta laatikoiden kanssa.

Kinkkuviinisalaisuuteni on Uuden Seelannin Martinborough’n alueen Pinot Noir. Siellä viinitarhat sijaitsevat korkealla merenpinnasta, viileässä ja kuivassa ilmanalassa. Tämän ansiosta viineissä on tyyliä, happoa ja hedelmää, mutta ei uuden maailman Pinot Noireja liiankin usein latistavaa, ylikuuman kasvuympäristön tuottamaa hillomaista tympeyttä. Pinot Noir on ohutkuorisena, tiivisterttuisena rypäleenä myös altis homehtumiselle, mutta Martinborough’n kuivissa olosuhteissa se säilyy terveenä. Näin rypäleiden hedelmäinen raikkaus on turvattu.

Julicherin viinitilalla Martinborough’ssa työskentelee suomalainen kyky, viinintekijä Outi Jakovirta, jonka valmistama Pinot Noir on saanut mittavaa tunnustusta. Voit tilata tämän viinin Alkon tilausvalikoimasta kuuden pullon erissä. Julicherin viinin olen arvioinut jo aiemmin, joten lisää havaintomateriaalia löytyy täältä. Yksittäin Alkosta saatavilla on saman alueen Pinot Noir Te Kairanga -viinitilalta. Ja sen arvioin tässä ja nyt.


Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2012 Martinborough, Uusi Seelanti

Yhteenveto
Arvosana: 3,5/5 - hyvä viini
Hinta-laatu: hintansa väärtti

Arvio 
Rubiininpunainen viinin väri on intensiteetiltään  Pinot Noirille tyypillisen kevyt. Elegantin keski-intensiivinen tuoksu on punaisten marjojen dominoima: karpaloa, kypsää puolukkaa ja punaisia kirsikoita. Kehittyneempiä aromien kerroksia edustavat tyylikkäät maan ja kasviksellisuuden vivahteet: syksyiset pudonneet lehdet, metsäpohjan tuoksu ja mineraalinen mullan vivahde. On kuin syksyisessä metsässä kävelisi! Kaiken yllä lipuu myös hienostunut kukkaisuus, joka minusta on ruusun tuoksua ennen muuta. Tavattoman tyylikäs aromimaailma kertoo Pinot Noirille sopivan viileästä kasvuympäristöstä.

Suussa rakenne on odotetun kevyt, korkeintaan keskitäyteläinen ja kuitenkin hedelmältään konsentroitunut. Tanniinien keveys yhdistyy korkeaan hapokkuuteen, joka nostaa viinin hienoon ryhtiin. Kunnollista happoa tarvitaankin tasapainottamaan verrattain runsaasta hedelmäisyyttä ja korkeanpuoleista, mutta hienosti integroitunutta alkoholia. Aromeista suussa korostuvat kirsikat, kukat ja maan mineraalisuus. Jälkimaku on keskipitkä, elegantti, miellyttävän kirsikkainen ja aavistuksen tamminen.

Mitä elegantein, hyvässä tasapainossa oleva, vieläpä sopuhintaisen hintainen Pinot Noir juhlapöytään. Suosittelen.

Tiedot
Hinta: EUR 19.99 Alkossa (myynnissä sekä 2012 että 2013 vuosikertaa), tuotenumero 408487
Maa ja alue: Uusi-Seelanti, Martinborough
Rypäleet: 100% Pinot Noir
Alc vol: 14%
Valmistaja: Te Kairanga Wines

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jouluviinit osa I - poroviini - Folonari Cabreo Il Borgo 2011 Toscana IGT, Italia

Jouluviinit, Joulun viinisuositukset, viinit joulupöytään, viiniblogi, viinarviot, Toskana, Toscana, Folonari Cabreo Il Borgo
Folonari Cabreo Il Borgo 2011.


Yhteenveto
Arvosana: 4,5/5 - huippuviini
Hinta-laatu: hintansa väärtti

Parhaimmillaan supertoscanalaisissa yhdistyvät kontrastisten rypäleiden parhaat puolet, kuten tämän taivaallisen viinin kohdalla tapahtuu: Sangiovesen ryhdikkyys ja elegantin hapokas kapeus pyöristyy Cabernet Sauvignonin tummista hedelmistä. Maistellessani tätä nimenomaista viiniä toistelin vuoroin sanoja ”onpas” ja ”herranjestas”. 

Voisi tietenkin kuvitella, että olisin kallellaan ihailemaan tätä tuotetta jo siksi, että pullon kyljessä oli Vuoden Viinit voittaja -tarra. Sanon suoraan, että minun laitani on toisin. Mitalitarrat pikemminkin nostattavat skeptisyyteni aallokon ja suhtaudun viiniin sitäkin kriittisemmin. Viinikilpailuissa kun liimataan mitaleita pullojen kylkeen niin että lätinä käy. 90% viineistä saa jonkinsortin mitalin ja voittajiakin on monta. Mutta oli tarraa tai ei, hyvät ystävät, tässä on viini, jota suosittelen upean rakenteensa ja hienon aromaattisuutensa tähden joulun 2015 riistaliharuokien ja pihvien kumppaniksi. Mikäli pöydässänne ei ole poroa, Cabreo Il Borgo toimii yhtälailla kypsien juustojen kumppanina, kun on lahjojen avaamisen aika. Tai sitten ihan vain yksikseen, tunnelmaviininä.

Väriltään keski-intensiivinen, kirkas, rubiininpunainen viini tuoksuu moniulotteiselta: kypsiltä punaisiltä marjoilta ja tummilta hedelmiltä, kuten punaisilta hapankirsikoilta, tummilta kirsikoilta ja luumuilta. Hillittyä hedelmävaikutelmaa seuraa sinfonia mausteiden tuoksuja, kuten yrttisiä mausteita, anista ja lakritsia, hentoa ja lämmintä tammen antamaa vaniljaa sekä ryhdikästä savua.

Ihastuttavien tuoksujen jälkeen todellinen yllätys tapahtuu suussa. Täyteläisen viinin hienostunut hedelmä on konsentroituneen kirsikkaista, lakritsi intensiivistä ja mausteisuus tuntuvaa. Hedelmäisyys on nyt intensiivisempää kuin tuoksussa, ja hienossa tasapainossa hyvin integroituneen korkean alkoholin, ja toisaalta pehmeän mutta ryhdikkään happorakenteen kanssa. Paradoksaalista, kiehtovaa ja toimivaa! Tanniinit ovat määrältään runsaat mutta rakenteeltaan niin hienojakoiset, että niitä voisi erehtyä pitämään vain keskimääräisinä. Hapokkuutta on riittävästi ryhdittämään viini. Tyypilliseen Sangiovese-viinin kirpakkuuteen ei kuitenkaan tulla, koska kypsä Cabernet Sauvignon loiventaa vaikutelman. Mitä pitkäkestoisin kirsikan, lakritsin ja savun jälkimaku jää suuhun elämään.

Upea, tasapainoinen ja aromeiltaan kehittynyt viini. Se on valmista juotavaksi nyt, mutta viinillä on myös ikääntymispotentiaalia rakenteensa ja konsentroituneen hedelmänsä ansiosta. Suositukseni joulupöytään intensiivisille punaisille lihoille ja vahvoille, koville juustoille.


Tiedot
Hinta:
EUR 36.90 Alkossa
EUR 23 nettikauppa SoundTaste (toimittaa EU:n alueelle)
Maa ja alue: Italia, Toscana
Rypäleet: 70% Sangiovese, 30% Cabernet Sauvignon
Alc vol: 14,5%
Valmistaja: Folonari

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Stroppolatini Pignolo 2009, 2010 ja 2011 Friuli, Italia

Stroppolatini, Colli Orientali del Friuli, Casali del Picchio, Pignolo, viiniblogi
Stroppolatinien viinitilan pihapiiri huokuu italialaista kauneudentajua.

Stroppolatini Pignolo ja rypäleen potentiaali

Vaikeista vaikein ja upeista upein. Pignolo on Friulin punaisten lajikkeiden kiistaton kuningas, ja samalla se mahdottoman hankala rypäle, jota tuottajat mielellään välttelevät. Se tuottaa vähän, puolet vähemmän kuin Merlot –köynnökset, se sotkee kellarin intensiivisillä pigmenteillään ja vaatii pitkän ajan kypsyäkseen miellyttäväksi juoda. Olen kirjoittanut Pignolosta jo aiemmin artikkelin rypäleen syvällisemmäksi esittelemiseksi, joten tällä kertaa hyökkäämme suoraan asiaan. Nautimme Federico Stroppolatinin johdolla vertikaalimaisteluna Stroppolatinien hienoa 100% Pignolo lajikeviiniä kolmelta peräkkäiseltä vuosikerralta. Tärkeää tässä maistelussa minulle oli havaita juuri Pignolo-viinin rakenteen ja aromaattisuuden muutos ajan funktiona. Legenda muuttui konkretiaksi, kuten seuraavasta saatte havaita!


Stroppolatini Pignolo 2011

Friulin perinteisiin viinien kypsyttäminen ei oikein ole juurtunut, vaan alueella pääsääntöisesti myydään ja nautitaan viinit nuorina. Tämä on yksi syy viimeisen päälle tehdyn Pignolon yllättävän kapea-alaiseen suosioon alueella. Tuottajien näkökulmasta se on liikaa vaivaa ja aikaa vievä lajike; friulialiset kuluttajat taas ovat tottuneet kiskaisemaan Pignolonsa nuorena ja tanniineiltaan keskenkehittyneenä, tai sitten leikattuna toisella rypäleellä. Federico Stroppolatini lähestyy Pignoloa toisin: rypäleen hienon ominaislaadun esiin tuominen vaatii pitkää kypsytystä ja viinin olevan 100% lajikeviini.  Stroppolatinin 2011 Pignolon saammekin  maistaa tynnyristä, koska pullosta sitä ei vielä löydy. Tällä hetkellä Stroppolatini myy ulos 2010 Pignoloa, koska se vasta se on kyllin kypsynyttä.
Stroppolatinin 2011 Pignolon läpitunkemattoman syvä, tumman rubiininpunainen väri ja hieno aromaattisuus kertovat heti viinin suuruudesta. Nenään nousee hienostunut ja feminiininen tuoksujen kirjo: villejä metsämarjoja, kukkaisuutta ja feminiinistä talkin tai puuterin pehmeyttä. Metsämarjat painottuvat punaisiin, erityisesti esiin nousevat puolukka ja villivadelma, ja marjoja tukee punaisten hedelmien syvempi, jo tummiin hedelmiin taittava luumuinen paino. Tunnen myös pippurista mausteisuutta. Tämä kaikki on aivan ainutlaatuista – en ole milloinkaan kokenut vastaavaa aromaattisuutta minkään muun rypälelajikkeen kohdalla.

Entä sitten suutuntuma. No, se on karhea. Se on aggressiivinen. Tämä Pignolo pistää suun rusinaksi! Kertakaikkiaan pistelevän ja kuivattavan tanniinisena se ei jätä arvailun varaa. Tässä viinissä on sekä happoa että tanniinia vuosikymmeniksi eteenpäin. Toki sen tiivis hedelmäisyys ja hyvin integroitunut alkoholi lupaavat yhtälailla hienoa tulevaa. Ja niitä vuosia ja vuosikymmeniä tämä viini tarvitseekin. Olisi tuhlausta juoda tämä viini nyt, kun sen tanniinit ovat vielä niin tiukat ja aromaattisuus piilossa. Mainittakoon kumminkin, että vaikka aromaattisuuden suhteen 2011 Pignolo on vasta aloittanut kehityksensä, on viinin jälkimaku äärettömän pitkä. Se elää ja asustaa kielenpäällä minuutteja.


Stroppolatini, Colli Orientali del Friuli, Casali del Picchio, Pignolo, viiniblogi
Stroppolatini Pignolo 2010.

Stroppolatini Pignolo 2010

Tämä Pignolo saapuu maisteltavaksemme pullossa. Se on parasta aikaa myynnissä oleva vuosikerta, jonka Stroppolatinit katsovat olevan juuri sopivasti kehittynyttä myytäväksi, mutta joka ehdottomasti hyötyisi pitkästä jatkokypsytyksestä pullossa.

Aivan juuri niin onkin. Nyt tuoksussa on jo enemmän vadelmaisuutta, ja hedelmät tuntuvat intensiivisempinä. Puuterinen kukkaisuus on edelleen yhtälailla tavoitettavissa, mikä minua suuresti ilahduttaa. Ihana tuoksu! Nyt aukeaa jo kehittyneempien aromien kerroksia, kuten seetripuuta ja tupakkaa. Rakenne suussa on edelleen tiukan tanniinin dominoima, mutta vaikutelma on nuorempaan vuosikertaan verrattuna selkeästi pyöreämpi. Edelleen kuitenkin suu kuivuu ja viinin täyteläinen muskeli tärähtää. Ja jälkimaku, oi jälkimaku. Kompleksiset kerrokset jatkavat kielen päällä kehityskulkuaan vadelmasta, puuterin kautta kehittyneempiin tasoihin ikään kuin loputtomasti. Uskomattoman pitkään.

Stroppolatini, Colli Orientali del Friuli, Casali del Picchio, Pignolo, viiniblogi
Stroppolatini Pignolo 2009. Etiketti hikoilee päivän kuumuudessa.


Stroppolatini Pignolo 2009

Tässä viinissä näyttäytyy Pignolon potentiaalin ydin. Nyt intensiivinen väri taittaa jo kevyesti tiilenpunaiseen. Tuoksu on yhä hedelmäisempi ja vadelmaisempi, tyypillisiä puuteria ja kukkia unohtamatta. Federico kertoo Pignolon olevan tavanomaiseen nähden erikoinen aromien kehityskulultaan. Kun hedelmä tavallisesti vähenee viineissä ajan kuluessa, Pignolossa taas vapautuu lisää marjaisia ja hedelmäisiä aromeja samalla, kun tanniinit pyöristyvät. 

Ja todentotta. 2009 vuosikerta on vadelmia, puolukkaa ja vielä kerran vadelmia, samalla kun viinin suutuntuma alkaa olla todella hieno ja integroitunut. Nyt tanniinit ovat enää paikoin nipisteleviä, ja pääosin hyvin miellyttävän pyöreitä napakkuudessaan. Jälkimaku on yhtä hidas kuin tämä viini on luonteeltaan, se ei tunnu lähtevän pois minuuttienkaan kuluttua. Nautin tämän viinin paradoksaalisuudesta: feminiinisestä, tyylikkäästä aromimaailmasta ja toistaalta häpeilemättömän särmikkäästä happorakenteesta. Pignolo on rautaprinsessa! Voisin kuvitella, että kymmenen vuoden päästä tämä viini on eleganttia vadelmaista samettia suussa. Hyvät viininystävät, Pignolo on rypäle, josta tehtyä 100% lajikeviiniä kannattaa maistaa edes kerran elämässään. Ja jos onnistutte saamaan käsiinne Stroppolatini Pignoloa, olette onnekkaita. 


***

Seuraavat blogitekstit omistan voittopuolisesti jouluviinisuosituksille. Tervetuloa siis katsastamaan pöytäänne Leidin herkullisimmat viinivinkit kotimaassa tarjolla olevasta valikoimasta!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Viinibaari Bicerin - artisaaniviinien keidas Milanossa


Milano, Viiniblogi, viinimatkat, viinibaarit, parhaat viinibaarit, Bicerin
Milanon Castello Sforzesco on iltavalaistuksessaan dramaattinen näky.

Joskus käy niin, että maailmankaikkeuden palat loksahtavat kohdalleen. Juuri siltä minusta tuntuu, kun istun viinibaari Bicerinissä, Milanossa. Seinän korkuiset ikkunat tekevät korkeasta tilasta ilmavan ja modernin samalla, kun sisustuksen retroisuus tuo tilaan kotoisuutta ja lämpöä. Bicerinin estetiikassa sen kuningatar, viini, on nostettu fokukseen. Kaksi avoimeksi metallirakenteiden varaan rakennettua kerrosta viinipullojen ryöppyä on esillä tutkailtavana ja ihailtavana aterioinnin ja viinin nautiskelun lomassa, koska tämä ihastuttava viinibaari toimii samalla myös viinikauppana.   


Milano, Viiniblogi, viinimatkat, viinibaarit, parhaat viinibaarit, Bicerin
Bicerinin seiniä koristaa viinikaupan kuudensadan tuotteen valikoima.

On uskomatonta, että Bicerin on auennut vain kolme kuukautta sitten, koska jo nyt tunnelma baarissa on kuin se olisi jo pitkään alueellaan vakiintunut käsite. Ehkä taika piileekin siinä, että baarin omistajat, kolmen omistautuneen viininystävän kopla Alberto (kustantaja ja sommelier), Lorenzo (arkkitehti) ja Silvia (kiinteistönvälittäjä) ovat jo vuosia suunnitelleet avaavansa viinibaarin/viinikaupan ja keränneet aarteita sen varalle. Ei, he eivät tarvinneet lisää aktiviteettia elämäänsä, koska jokaisella heistä oli oma kiireinen uransa ennen Biceriniä, mutta niin vain rakkaus viiniin vei mennessään. Alberto, paikan sommelier sanoo, että hän kokee olevansa vapaa-ajalla Bicerinissä työskennellessään: ihmiset tulevat tänne hänen luokseen, hänen olohuoneeseensa. Alberton ei tarvitse käyttää edes sosiaalista mediaa, koska kaikki tulevat tänne kertomaan hänelle viimeisimmät uutiset!

Milano, Viiniblogi, viinimatkat, viinibaarit, parhaat viinibaarit, Bicerin
Alberto isännöi Biceriniä sommelierin taidolla ja viininystävän lämmöllä.

Aiemmin Alberto oli miehensä Lorenzon kanssa arvoviinien keräilijä, mutta viisi vuotta sitten he kyllästyivät vain tujjottelemaan pulloja kellarissaan. He halusivat ryhtyä oikeasti juotavien viinihelmien metsästäjiksi! Siis sellaisten viinien, joita ei ole tarkoitus säilyttää kellarissa ikuisuutta investointeina, vaan jotka ovat juotavia jo nyt niin hintansa kuin kehittyneisyytensä puolesta.  X opiskeli sommelieriksi, ja kun viinivarasto oli kasvanut niin suureksi, että sillä saattoi täyttää kaupan, oli viinibaarin avaamisen aika. Ja, avot, me onnekkaat viininsiemailijat saimme osaksemme Bicerinin.

Ja mikä määrä aarteita tarjolla onkaan! Alberto kävelee edelläni hyllyjä myötäillen ja kertoo tarinoista ihmisistä viinien takana. Bicerinin henki perustuukin tarjolla olevien viinien artisaanisuuteen. Viinien tekijät ovat pieniä tai keskikokoisia tuottajia, jotka tekevät tuotteensa omistautuneesti, persoonansa niihin valaen. Bicerinin valikoimaan kuuluu runsain määrin erikoisuuksia, kuten valikoituja georgialaisia ja slovenialaisia viinejä, mutta myös ranskalaisia käsityöläishelmiä. Ehdottomasti suurin osa viineistä on kuitenkin italialaisia, luonnollisesti! Suurin osa näistä aarteista ei ole löydettävissä ulkomaisilta markkinoilta. Syynä tähän on pelkästään jo se, että tuottajat voivat olla niin pieniä, ettei viiniä riitä vientiin asti. Tai sen vuoksi, että viini tulee italialaisittainkin vähemmän tunnetuilta alueilta. Juuri tämä tekee Bicerinistä viininystävän aarreaitan: tuntemattomat, kohtuuhintaiset aarteet. Mikä onni ja autuus, että saan olla raportoimassa tämän paikan olemassaolosta ensimmäisten joukossa!


Milano, Viiniblogi, viinimatkat, viinibaarit, parhaat viinibaarit, Bicerin



Vietämme Mösjöön kanssa Bicerinissä mitä upeimman viinillisen illan, joka on tavattoman laadukkaan ruokalistan, kerta toisensa jälkeen vivahteikkuudellaan yllättävien viinien ja välittömän isäntäväen ansiota. Syötyämme lukuisia kierroksia modernilla otteella tehtyjä italialaisen keittiön taidonnäytteitä, maistelemme vielä tummaa ”suklaakaviaaria” suorastaan järisyttävän upean 1981 Il Colle Brunello di Montacinon kanssa. Hyvät viininystävät, tähän elämykseen palaan jatkossa, kun kirjoitan teille Bicerinin viineistä arvioita. Siihen asti totean vain: jos olette Milanossa, tietäkää, että sen viinibaarien tähtitaivaalle on syttynyt suoranainen pohjantähti. Se, jonka mukaan viininystävä suunnistaa.


***

Koordinaatit

Bicerin
Via Panfilo Castaldi 27, Milano
M: Porta Venezia
02 84258410
info@bicerinmilano.it