“I am not drinking any f….g Merlot!”

Merlot, tuo Ranskan Bordeaux’sta alun alkaen kotoisin oleva, ohutkuorinen ja helposti ylikypsäksi ryöpsähtävä rypäle. Mikä sai Sideways –elokuvan Milesin tuomitsemaan Merlot’n näin jyrkästi (vilkaise video) ja samalla sysäämään Merlot-viinien myynnin syöksykierteeseen?

No, Merlot on haasteellinen rypäle, etenkin jos viinintekijän sihdissä on suuri, syvä viini. Helppoa, huokeaa laatikkoviini-laatuluokkaan lankeavaa tuotetta siitä kyllä saa helposti. Merlot ylikypsyy herkästi lämpimässä ilmastossa, ja menettää näin happonsa. Tuloksena on hedelmäinen, pehmeä, alkoholipitoisuudeltaan korkea - ja ennen kaikkea vähähappoinen sekä vähätanniininen viini. Se saattaa olla pehmeydessään helposti lähestyttävä ja juotava, mutta syvyys ja luonne jäävät tällaisesta Merlot’sta auttamatta puuttumaan. Eikä viini säily montaakaan vuotta latistumatta lopullisesti. Sekin vielä.

Pehmeä, vähähappoinen ja vähätanniininen Merlot onkin parhaimmillaan useimmiten sekoiteviinissä toisen, tanniinisen ja hapokkaan rypäleen partnerina. Klassisen Bordeaux-sekoitteen toinen osapuoli, Cabernet Sauvignon on juuri tällainen rypäle. Cabernet Sauvignonin taustalaulajana Merlot luo kokonaisuuteen juuri toivotunlaista harmoniaa lisäten pehmeyttä, hedelmäisyyttä ja herkkyyttä viiniin, jonka sävy uhkaisi jäädä muuten särökitaraosastolle.

Vaikka Merlot useimmiten ymmärretään ylläkuvattuun tapaan, Merlot voi nousta hyvinkin solistiksi oikeissa käsissä. Merlot’sta löytyy lajikeviininä upeita yksilöitä, kun terroir (ilmaston, maaston topografian ja maaperän yhteisvaikutus) on kohdallaan ja viinintekijä taitava. Huikeimpana esimerkkinä tästä toimii legendaarinen, useimmiten 100% Merlot-lajikeviini Chateau Petrus Pomerolin alueelta Bordeaux’sta, joka on kauan ollut myös maailman kallein viini.

Mutta ei hätää! Ei lompakon tarvitse lupsahtaa ylösalaisin hienon Merlot’n metsästyksessä. Terroir on kohdallaan myös monen monessa muussa paikkaa kuin hienoimmassa Pomerolissa. Tämän sain tuntea intensiivisinä, tummina, syvinä, vivahteikkaina ja tasapainoisina makuelämyksinä Vinbar Terroiristenin pitämässä Merlot’lle pyhitetyssä tastingissä Kööpenhaminassa, joka kulki tietenkin nimellä ”I’m not drinking any f….g Merlot!”

Tämän ihastuttavan tastingin tavoitteena oli tuulettaa Merlot’n mainetta ja näyttää mihin rypäle pystyy. Ja seuraavassa postauksessa kerronkin mielestäni tastingin terävimpään kärkeen sijoittuvasta viinistä: Bressan Merlot 2003. Tämä viini purki omissa mielikuvissani pitkään värjyneen ikävän auran kohtuuhintaisten Merlot-viinien ympäriltä. Tastingin mission accomplished.