Merlot, tuo Ranskan Bordeaux’sta alun alkaen kotoisin oleva,
ohutkuorinen ja helposti ylikypsäksi ryöpsähtävä rypäle. Mikä sai Sideways
–elokuvan Milesin tuomitsemaan Merlot’n näin jyrkästi (vilkaise video) ja samalla sysäämään
Merlot-viinien myynnin syöksykierteeseen?
No, Merlot on haasteellinen rypäle, etenkin jos
viinintekijän sihdissä on suuri, syvä viini. Helppoa, huokeaa laatikkoviini-laatuluokkaan lankeavaa tuotetta siitä
kyllä saa helposti. Merlot ylikypsyy herkästi lämpimässä ilmastossa, ja
menettää näin happonsa. Tuloksena on hedelmäinen, pehmeä,
alkoholipitoisuudeltaan korkea - ja ennen
kaikkea vähähappoinen sekä vähätanniininen viini. Se saattaa olla pehmeydessään
helposti lähestyttävä ja juotava, mutta syvyys ja luonne jäävät tällaisesta
Merlot’sta auttamatta puuttumaan. Eikä viini säily montaakaan vuotta
latistumatta lopullisesti. Sekin vielä.
Pehmeä, vähähappoinen ja vähätanniininen Merlot onkin
parhaimmillaan useimmiten sekoiteviinissä toisen, tanniinisen ja hapokkaan
rypäleen partnerina. Klassisen Bordeaux-sekoitteen toinen osapuoli, Cabernet
Sauvignon on juuri tällainen rypäle. Cabernet Sauvignonin taustalaulajana
Merlot luo kokonaisuuteen juuri toivotunlaista harmoniaa lisäten pehmeyttä,
hedelmäisyyttä ja herkkyyttä viiniin, jonka sävy uhkaisi jäädä muuten särökitaraosastolle.
Vaikka Merlot useimmiten ymmärretään ylläkuvattuun tapaan,
Merlot voi nousta hyvinkin solistiksi oikeissa käsissä. Merlot’sta löytyy
lajikeviininä upeita yksilöitä, kun terroir (ilmaston, maaston topografian ja
maaperän yhteisvaikutus) on kohdallaan ja viinintekijä taitava. Huikeimpana
esimerkkinä tästä toimii legendaarinen, useimmiten 100% Merlot-lajikeviini
Chateau Petrus Pomerolin alueelta Bordeaux’sta, joka on kauan ollut myös
maailman kallein viini.
Mutta ei hätää! Ei lompakon tarvitse lupsahtaa ylösalaisin
hienon Merlot’n metsästyksessä. Terroir on kohdallaan myös monen monessa muussa paikkaa kuin hienoimmassa Pomerolissa. Tämän sain tuntea
intensiivisinä, tummina, syvinä, vivahteikkaina ja tasapainoisina
makuelämyksinä Vinbar Terroiristenin pitämässä Merlot’lle pyhitetyssä
tastingissä Kööpenhaminassa, joka kulki tietenkin nimellä ”I’m not drinking any
f….g Merlot!”
Tämän ihastuttavan tastingin tavoitteena oli tuulettaa
Merlot’n mainetta ja näyttää mihin rypäle pystyy. Ja seuraavassa postauksessa
kerronkin mielestäni tastingin terävimpään kärkeen sijoittuvasta viinistä:
Bressan Merlot 2003. Tämä viini purki omissa mielikuvissani pitkään värjyneen
ikävän auran kohtuuhintaisten Merlot-viinien ympäriltä. Tastingin mission
accomplished.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti