 |
| Ribolla Gialla ei ole aromipommi, vaan mauiltaan elegantti ja hienovarainen. |
Ribolla Gialla
Olkoonkin, että alunalkujaan yli 800 vuotta sitten Ribolla
Gialla (sloveniaksi Rebula) todennäköisesti matkasi Friuliin Kreikasta
Slovenian kautta, tänä päivänä rypälettä voidaan pitää nimenomaan Friulin
paikallislajikkeena. Sen henkinen ja fyysinen koti on Italian Friulin Collion
ja Slovenian Brdan raja-alue, jossa Ribollan viljelyn sydäntä paikallisesti
kutsutaan nimellä Collio-Brda. Ribolla on rinteiden lajike vaatien juuri
Collio-Brdan alueen polveilevan terroirin tuottaakseen parhaat tuloksensa.
Ribollan tarina on punaisten paikallisten lajikkeiden
kaltainen sen nousussa uuteen kukoistukseen kansainvälisten lajikkeiden
varjosta. 1990-luvulla alle 1% Friulin DOC -viineistä sisälsi Ribollaa.
2000-luvulta alkaen kiinnostus alueen perinteisiä rypäleiden erityislaatua
kohtaan jälleen kasvoi johtaen Ribollan lisääntyneeseen edustukseen
viinitarhoissa. Edelleenkään laji ei kuitenkaan ole millään muotoa runsaasti
edustettuna. Ribolla viinejä tuotetaan Colli Orientalin (Rossazzon) ja Collio
Gorizianon (eli Collio-Brdan) DOC -alueilla.
Ribolla on verrattain neutraali rypäle, mutta sen salaisuus
onkin aromien persoonallinen, hienovarainen eleganssi. Jos valkoviini
valmistetaan tavalliseen tapaan, tyypillisesti tuloksena on rakenteeltaan
kevyt, reilun hapokas ja väriltään syvän kultainen viini. Ribollan tyypilliset
aromit ovat kukkaisia, sitruksisia ja mineraalisen liuskeisia. Ikääntyessään
viiniin kehittyy pähkinäisiä makuja. Yleensä viinit ovat lajikeviinejä, mutta
Ribollaa sekoitetaan myös Malvasiaan, Friulanoon ja Pinot Grigioon.
Ribollasta tehdään myös huomattavan laadukkaita oransseja
viinejä. Lajike on erityisen tärkeä Collio-Brdan oranssien viinien tärkeimmille
tuottajille Gravnerille ja Radikonille. Gravner on lopettanut kaikkien muiden
valkoisten lajikkeiden viljelyn ja tekee tällä hetkellä oranssit viininsä
ainoastaan Ribollasta, kun aiemmin he viljelivät pääasiassa kansainvälisiä
lajikkeita. Pitkän kuorikontaktin seurauksena oranssien viinien väri on meripihkainen,
ja rakenne tanniininen ja siten täyteläisempi kuin tavanomaisten valkoviinien.
Aromit ovat kehittyneempiä kuin tavanomaisissa valkoviineissä, ja vaikka keveitä
oksidaation nyansseja on havaittavissa, taidokkaasti tehdyt oranssit eivät ole
hapettuneita vaan raikkaita ja hedelmäisiä.
***
Lupailin jo kesälomalle lähtiessäni, että tulen perehtymään Veni Vidi Viinissä jännittävään kapitteliin, oranssiin viiniin. Tämä hetki lähestyy pikkuhiljaa, eikä siinä vielä kaikki. Pääsette pian myös kanssani viinivisiitille mitä viehättävimmälle, friulilaiselle viinitilalle, jota suuri yleisö ei vielä tunne vaikka totisesti kannattaisi. Jotta visiittiin valmentautuminen olisi täydellistä, esittelen seuraavassa postauksessa vielä yhden paikallisen rypäleen, Friulanon. Sitten laitetaan pieni vuokra-auto jälleen parkkiin ja mennään kellariin maistelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti