Tynnyrien runoa Bussolalla. |
Aivan ensimmäiseksi kiinnitän huomiota hiljaisuuteen. Toki
olen kuunnellut postauksissa jo kuuluisaksi muodostuneen vuokra-auton moottoria viimeiset tunnit, ja viimein auto on vaiennut, mutta on tässä
jotain muutakin. Mutustelen tunnetta. Kuulen vain kaskaat. On kuin täällä olisi
kaikki, mitä tarvitaan muttei mitään ylimääräistä: valkoinen yksinkertainen
muuri sisäänkäyntinä; avara, viinitarhojen ympäröimä piha; valkea rakennus, jossa pitsiset kuivatushuoneet
ylimmässä kerroksessa - ja lavat viinikuljetuksia varten talon edessä. Siinä
kaikki. Nyt tiedän. Tämä paikka on italialaisittain todella zen. Täällä keskitytään
olennaiseen.
Kun Giuseppe Bussola, Tommason sujuvaa englantia puhuva,
viinitilan viestinnästä ja toimistosta huolehtiva poika astelee luoksemme, vahvistuu
ensivaikutelma entisestään. Minä räimeänä skandinaavinaisena olen meistä
kahdesta se pälpättävä suupaltti, kun taas hän vastaa kysymyksiini hiljaa,
ystävällisesti hymyillen. Yritän rauhoittua. Mutta olen aivan liian innoissani
tästä visiitistä!
Viinitilan valkea asuintalo. Leidi tuulettaa kuumaksi paahtunutta vuokrakirppua vasemmalla. |
Pikkuhiljaa tokenen ja kykenen ihan vain kuuntelemaan.
Giuseppe kertoo Bussolan tarinan, johon tiivistyy hänen isänsä Tommason
määrätietoisuus ja erityislaatu. Alun perin Tommaso Bussola ei ollut viiniperheen kasvatti, vaan hän ryhtyi töihin enolleen Giuseppelle huomattuaan
ettei ole toimistotyyppiä. Isäntämme Giuseppe kertoo kaimansa eno-Giuseppen
tehneen viiniä tavoitteenaan pikemminkin määrä kuin laatu, mutta Tommason
päästyä jyvälle ensin viininviljelyn ja sittemmin viininvalmistuksen taiteesta
asioihin tuli muutos. Tommaso Bussola teki viinin laadusta ainoan ja tärkeimmän
päämääränsä.
Italian viineihin perehtynyt viinikirjailija, MW Nicolas
Belfrage kertoo teoksessaan Barolo to
Valpolicella (2004) viinin tekemisen johtotähden myötä kaiken muun saaneen
jäädä ja 1990-luvun alussa Tommason ottaneen lainan rakennuttaakseen talon ja
sen yhteyteen kaiken, mitä vaaditaan parhaan mahdollisen viinin valmistamiseen
alusta loppuun. Tulosta alkoi syntyä nopeasti. Ja millaista tulosta! Kun
Belfrage kysyi kenties legendaarisimmalta Amaronen tuottajalta, Giuseppe
Quintarellilta, keitä hän nostaisi esille nuoremmasta viinintekijäpolvesta
Valpolicellassa, Quintarelli sanoi vain yhden nimen: Tommaso Bussola.
Giuseppe esittelee kellaria Leidille. Nuoriherra aristeli kameraa, joten Mösjöö nappasi kuvan kohteliaan etäisyyden päästä. |
Ja nyt, kun liikun nuoren Giuseppen johdolla kellarissa,
tajuan tulleeni temppeliin. Zen on ilmassa, kun persikan sävyiset kaariholvit
kantavat taloa viiden hehtolitran tonneux’den rivistöjen yllä järkähtämättöminä ja
upeina. Ranskalaisten, amerikkalaisten ja slavonialaisten tammitynnyreiden
rytmi tilassa on kuin runoa. Giuseppe kertoo täällä kypsyvän vuosittain 60 000
- 70 000 pullollista viiniä: Valpolicella classicoa, ripassoa, ja aivan
erityisesti mainetta niittäneitä Reciotoa ja Amaronea.
Viinit jakautuvat
kahteen linjaan: peruslinjan viinit kysytetään tammessa, joka on toista tai
kolmatta kertaa käytössä, kun taas TB-linjan viineihin käytetään aina uutta
tammea. Rypäleet viljellään kolmella tarhalla, joista lähin on suoraan talon
alapuolella oleva Ca del Laito, kun Vigneto Alto sekä Casalin puolestaan
sijaitsevat muutamien kilometrien päässä. Tarhat kattavat kaikkiaan 14
hehtaaria, ja niillä kasvaa paikoin hyvinkin vanhoja köynnöksiä Valpolicellan
alueelle tyypillisiä lajikkeita: Corvinaa, Corvinonea, Rondinellaa, Croatinaa
ja Molinaraa. Eksperimentin omaisesti, pienemmässä mittakaavassa viljellään
myös kansainvälisiä lajikkeita, joista syntyvät Amarone-tekniikalla valmistettu
L’Errante punaviini ja Peagna jälkiruokaviini, jossa on italalialaisten
lajikkeiden lisäksi Chardonnayta - ja suomalaisittain jännittävä,
mielestäni varsin hallitseva lakan
aromi! (Giuseppe ei luonnollisestikaan tuntenut lakkaa, mutta oli arktisen marjan suhteen kovin utelias ja aikoi googlettaa siitä käyntimme jälkeen
kuvia ja tietoa.)
Rypäleiden poiminta on Bussolalla äärettömän tarkkaa työtä. Sadonkorjuun
aikaan samat viinitarhat käydään läpi vähintään viiteen, jopa kuuteen kertaan,
jotta rypäleet saadaan poimittua optimaalisen kypsinä. Tavoitteena on tehdä jokaisena vuonna tilan kaikkea kolmea amaronea: peruslinjan Amaronea, TB
linjan Amaronea ja TB-linjan cru-Amaronea Vigneto Altoa. Jos vuosi on heikompi,
ei Vigneto Altoa tai ylipäätään TB-linjan Amaronea tehdä, vaan rypäleet
käytetään peruslinjan Amaroneksi. Periaatteena on, että mikä tahansa tilan
viineistä jätetään tuottamatta, jos rypäleet eivät ole sen laatuisia, että
valmiiseen viiniin haluttaisiin painaa Bussolan leima. Näin kävi esimerkiksi
2013 ja 2014, jolloin sää tuhosi 2/3 sadosta ja peruslinjan Valpolicella Classicoa
ei tuotettu lainkaan.
Hauskaa! Maistelussa käytetään usein pulloja, joiden kohdalla etikettikone on sekoillut. |
Maisteluhuoneessa kaikki edellä kuultu tiivistyy
konkretiaksi. Leidiä ja Mösjöötä odottavat todelliset taidonnäytteet: Valpolicella
Ripasso Superiore Ca del Laito 2011, Valpolicella Classico Superiore TB 2010, Amarone
della Valpolicella Classico 2009, Amarone della Valpolicella Classico TB 2008 ja lopulta, jälkiruokaviini Peagna. Vierailumme aikaan uutta Recioton vuosikertaa
pullotetaan ja toisaalta Valpolicella Classico on loppuunmyyty, joten näitä
emme voi maistaa juuri nyt.
Tehdäkseni oikeutta maistetuille viineille, en lähde tässä
kuvailemaan puolittain jokaista maistettua viiniä, vaan lupaan tehdä teille
tulevaisuudessa valituista viineistä itsenäiset arviopostaukset. Mutta välittääkseni teille maisteluhuoneen kokemuksen yleisellä tasolla kuvailen tarinan kaaren, jonka viinit tarjosivat.
Kuten sanottu, peruslinjan Valpolicella Classicoa ei ole nyt
repertuaarissa, joten ensimmäiseksi saamme maistaa ripassotekniikalla
valmistettua cru-viiniä Ca del Laiton rypäleistä. Boom! Jo ensimmäinen viini
vie jalat alta. Kirsikan aromin intensiteetti on huikea, ja sen rinnalla kulkee
hienostunut manteli. Aromit yhdessä luovat vaikutelman
maraschinokirsikoista. Viini on hapokasta, hedelmäisyydeltään tavattoman konsentroitunutta
ja tanniinirakenteeltaan jämäkkää. Alkoholia on tymäkästi, mikä ei lainkaan
haittaa, kun viinin muut osatekijät vastaavat siihen erinomaisesti. Kun matka
tästä jatkuu läpi peruslinjan Amaronen sekä TB-linjan ripasson ja TB-linjan
Amaronen, saan kokea marachinokirsikat aina uudelleen.
Viinien dramaturgia kulkee hivenen yksinkertaisemmasta yhä
potentimpaan, konsentroituneempaan ja nyanssisempaan. Kaikissa viineissä on läsnä tuo kiehtova marachinokirsikka ja raikas hedelmäisyys sekä vaniljaa ja
paahteisuutta riippuen tammen käytöstä. Amaronet ovat erityisen kompleksisia; kirsikan
ja mantelin ohella kukkaisia, mausteisia ja lakritsaisia. Pisimpään kypsyneet
viinit ovat syviä ja kehittyneitä, mutta missään vaiheessa
hapettuneisuutta ei ole aistittavissa niin, että hedelmäisyys menettäisi
raikkautensa. Erityisesti Giuseppe tuo esiin 2008 TB Amaronen poikkeuksellisen
aromilaadun. Kyseinen vuosikerta oli huomattavan kuuma, mikä helposti johtaisi
kypsiin ja hilloisiin aromeihin viinissä - mutta ei. Tämäkin viini on ihastuttavan
raikasta. Jälkimaku on jokaisessa viinissä hyvin pitkä ja miellyttävä. Aivan
jokaisessa. Viinin ystävät, vaikka Amaronet ovat makuuni usein turhan
hedelmäisiä, olen tällä kertaa suoraan sanoen myyty.
TB-linjan Amarone della Valpolicella Classico valmiina lähtöön maailmalle. |
Tehdessämme lähtöä Giuseppe pahoittelee kovin Recioton puuttumista
maistelusta tänään - onhan juuri Recioto Bussolalle hyvin merkityksellinen
viini. Lohdutan häntä, ettei minusta hätä ole tämän näköinen: saanhan hyvän
tekosyyn tupata kylään uudelleen! Ja koska peruslinjan Valpolicella classicokin jäi nyt
maistamatta edellisten vuosikertojen rajujen sateiden ja raekuurojen vietyä
rypäleet, on minun tietenkin tehtävä vielä paluu. Kysyn ovatko Bussolat
taikauskoisia, kuten teatteri-ihmiset vai voinko toivottaa parempaa sääonnea vuosikerralle 2015? Giuseppe ei ole taikauskoinen, joten toivotan onnea ja pyydän häntä toivottamaan sitä myös minulle, koska nyt on
Leidin vuoro asettua ratin taakse ensimmäistä kertaa Italian osuudella. Hui
kamala. Giuseppea naurattaa, kun hän kääntyy palatakseen valkean talon viileyteen.
Koordinaatit
Azienda Agricola Tommaso Bussola
Via Molino Turri, 30
37024 Negrar
info@bussolavini.com
Tel. 045 7501740
***
Seuraavaksi vien teidän Friuliin, viinin ja Veni Vidi Viinin
ystävät! Ihan itseänikin jännittää. Sinne päästäksemme Leidi nimittäin ohjastaa
pikkuruisen vuokra-auton läpi Veronan, sujuttelee Venetsian kehäteillä
kaistalta toiselle ja viilettää huippunopeudella autostradalla kauhusta
kankeana sekä huulet sinisenä (ilmastointi on täysillä kyydissä olevien viinien
suojelemiseksi). Mutta kaikkein jännittävintä on kertoa teille Friulissa
koetuista mitä viehättävimmistä viinivisiiteistä ja herkullisista, suomalaisille
kenties salaisuudeksi vielä jääneistä paikallisista rypälelajikkeista. En
miltei voi odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti