Veni Vidi Viinivisiitti Friulin Colli Orientalissa: Stroppolatini osa II

Isäntämme Federico frascan tiskin takana.

Valkoviinit maistellaan frascassa

Koska olemme Friulissa, ei viininmaistelua ole ilman frascaa, friulilaista viinibaaria. Frascan konseptin ytimessä on viinin ryydittäminen alueen ilmakuivatulla kinkulla, kuten San Danielella, ja paikallisten juustoilla, kuten Grana Padanolla. Stroppolatinien frasca on aiemmin tilan historiassa ollut eläinsuoja kyyhkysille, kanoille ja possuille, mutta tänä päivänä siellä juhlivat viininystävät. Federico tarjoilee frascan tiskin takaa maisteltavaksemme kahta erilaista Friulanoa, joista kerroin viimeksi, mutta pieni kertaus rypäleestä ei liene koskaan pahitteeksi.

Rypälelajikkeena Friulano on mitä paikallisiin, kuten nimestäkin voi aavistaa. Siitä valmistetaan nykyään Friulissa suurimmaksi osaksi hedelmävetoisia, hyvin hapokkaita viinejä, jotka laitetaan myyntiin heti seuraavana vuonna nuorina ja raikkaina - tavoitteena nauttiminen kutakuinkin siltä istumalta. Stroppolatineilla taas tuotetaan alueella tänä päivänä epätyypillisempää (mutta perinteistä) rakenteeltaan jämäkämpää, kompleksisempaa Friulanoa. He antavat rypäleiden kuorien olla kontaktissa rypäleistä puristetun mehun kanssa käymisen aikana jopa kymmenen päivän ajan (riippuen vuosikerrasta), mikä uuttaa Friulano-viiniin väriä, makuaineita ja tanniinejakin. Käyminen teräksessä on kuitenkin moderniin tapaan lämpökontrolloitua ja anaerobista, joten viini ei altistu hapelle eikä herkimpiä kukkaisia ja hedelmäisiä aromiaineita menetetä. Näin saadaan pohjaviini, jonka kypsytystavoissa Stroppolatinien kahden erilaisen Friulano-viinin tiet eroavat.

Stroppolatinien vanhat, 170-vuotiaat Merlot ja Friulano -köynnökset kasvavat pikkuisen viulunsoittajan talon edessä.

Friulano 2012

Ensimmäinen Friulanoista, nimeltään yksinkertaisesti Friulano, kypsyy 18-20 kuukautta teräksessä kirkastamattomana ja suodattamattomana hienon hiivasakan kanssa. Tänä aikana se saa rakenteeseensa pyöreyttä, täyteläisyyttä ja kompleksisuutta. Maistelussa pistän merkille version huomattavan kukkaisuuden, sekä sitruksen ja klassisen mantelin aromit. Viinistä löytyy myös hienostunutta mineraalisuutta. Vuosi 2012 oli viileä lähempänä sadonkorjuuta, mikä heijastuu aromien runsaassa kukkaisuudessa.

Viini on suussa keskitäyteläistä, miellyttävän pyöristynyttä ja silti moniulotteisen hedelmäistä. Hapokkuus on vähintäänkin keskitasoa, ja viini on täyteläisyydestään huolimatta selkeästi ryhdikästä. Hedelmäisyys, viinin rakenne ja alkoholi ovat hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on Friulanolle tyypillisen mantelinen, miellyttävä ja keskipitkästä pitkään kestoltaan.

Friulano Colle di Giano 2012. Huomaa etiketin taideteos, jossa mm. viulunsoittajan talo.

Friulano Colle di Giano 2012

Siirtykäämme il capon eksperimenttiin, tammessa kypsyneeseen Friulano Colle di Gianoon. Tämä on siis sama viini kuin edellinen, mutta se on käynyt läpi malolaktisen käymisen ja kypsynyt tammessa, tarkemmin neutraaleissa tonneaux’issa 20-24 kuukautta. Nämä prosessit pyöristävät viinin happoa, lisäävät rakenteeseen täyteläisyyttä sekä kypsyttävät viinin aromeja luoden uusia makujen kerroksia. Maistelussa tammikypsytetty Friulano on miellyttävän kermaista, täyteläistä, pähkinäistä ja mantelista. Nyt tavoitan jopa  hunajaan vivahtavia aromeja, joita taustoittaa edelleen tyylikäs mineraalisuus. Jälkimaku on pitkä ja pyöristyneen mantelinen. Tämä viini on silkkiä suussa.

Attenti al Capo!

Kellarissa majailevat punaiset aarteet

Frascasta hyväntuulinen viinikierroksemme jatkuu viileään kellariin, joka on saanut koristuksekseen liidulla kirjoitettuja viinintekemisen henkeä nostattavia sitaatteja suurilta ajattelijoilta ja muutaman käytännöllisen vinkinkin. Koska tynnyrit on pinottu päällekkäin tilan hyödyntämiseksi, on kellarissa viljalti poikkipuita. On hyvä, että riskialtteimpaan poikkipuuhun on Federicon toimesta kirjoitettu: ”attenti al capo!”, joka kääntyy suomeksi kahdella tavalla: ”huomioi pääsi!” , mutta myös ”huomioi pomo!” Perheen päätä, Giulianoa, ei siis ole kellarissa unohtaminen, hekottelee Federico ja me hekottelemme mukana sen verran kuin kehtaamme. Ja vaikka minä syljen uskollisesti pikkuiseen kukkakuvioiseen kannuun, joka on ehkä viehättävin spittoon koskaan, hauskuus tuppaa lisääntymään hetki hetkeltä. Vietämme kellarissa antoisan tovin seuraavien herkkujen äärellä.


Merlot 2012

Ensimmäinen tynnyri, josta Federico poimii meille näytteet, on Merlot 2012, joka Stroppolatinien tapaan on 100% lajikeviini. Tätä Merlot’ta maistellessa voi aavistaa rypäleiden olleen kypsiä, mutta saaneen myös nauttia Friulille tyypillisestä ilmaston kaksoisvaikutuksesta: välimeren ilmaston lämpimästä kasvukaudesta ja läheisten alppien viileistä tuulahduksista, jotka antavat viiniköynnöksille ja rypäleille niiden kaipaaman hengähdystauon kuumuudesta. Nämä viileät vaikutukset säilyttävät rypäleiden hapokkuuden, mikä on Merlot -viinin rakenteelle tavattoman hieno asia.

Viinissä on niin punaisia kuin tummiakin hedelmiä, luumua, kypsiä kirsikoita, jopa häivähdys kehittynyttä, rommista kirsikkaa. Samaan aikaan ryhdikäs happo sekä kypsyneet, runsaat tanniinit nostavat keskitäyteläisen ja hedelmältään tiiviin viinin ruodon suoraan. Kerrankin Merlot, jossa on happorakennetta hedelmän vastapainoksi. Ihastun heti kellarin ensimmäiseen punaiseen, ja Federico toteaakin, että Merlot on hänen nähdäkseen viinivalikoiman luotettava jokapaikanhöylä: kyllin rento arkiviiniksi; kyllin hienostunut juhlavampiinkin hetkiin. Olen mukana.

Refosco dal Peduncolo Rosso 2012

Innostunutta täpinää on ilmassa, kun Federico suunnistaa Refosco-tynnyrille. Nyt on uusi paikallinen lajike tulossa Leidin lasiin, mikä on aina tärkeä ja suuri hetki. Kuulen lähes tremolon (eikä tämä ole tremoloista viimeinen tällä visiitillä), kun Federico kertoo rypäleestä tuotettavan alueella kaiken tasoisia ilmiasuja, arkisia ja suorastaan jaloja. Refosco on ollut myös muodin uhri. Välillä paikalliset käänsivät selkänsä rypäleelle tyystin eikä viiniä kannattanut edes pullottaa, koska kukaan ei ostanut sitä. Varmastikin jotain jaloa on tiedossa, eikö? On pakko päästä maistamaan, uteliaisuus on huipussaan.

Ja tässä viinissä on kaikkea, mitä hienossa, rypälelajikettaan ja kasvuympäristöään heijastavassa viinissä voi olla. Hienovaraiset kukkaiset tuoksut nousevat viekoittelevasti lasista tyylikkään mineraalisuuden, hienon pippurisuuden ja yrttien saattelemana. Kaiken taustalla letkeästi nojailevat tummat, villit metsämarjat, kuten karhunvatukat ja mustikat. Viinissä on aromeja, kompleksisuutta ja aromien tiiviyttä, ja kaikki tämä ilmenee nenään intensiivisesti ja kuitenkin tyylikkäästi.

Suussa rakenne on jämäkkä, tanniineja ja happoa on vähintään keskitasoisesti, ellei enemmän. Tämä on voimallinen, täyteläinen viini. Kuitenkin hedelmän kukkavoittoisuus ja hienostunut mineraalisuus ikään kuin keventävät vaikutelman. Kaiken kukkuraksi herkkä jälkimaku jatkuu pitkään. Federico veikkaa, että kaiken takana on 2012 vuosikerran suhteellinen viileys, joka nostaa kukat etualalle tässäkin viinissä, kuten myös hetkeä aiemmin maistetun Friulanon kohdalla. Lämpiminä vuosina marjat ja hedelmät ottavat aromispektristä niskalenkin. Nuuskuttelen onnellisena lasiani ja tiedän vääjäämättä, että minusta on tullut Refoscon ystävä tältä seisomalta.

Federico kiipeilee yläilmoihin, jotta saamme maistaa Refoscoa.

Schioppettino 2012

Ja sitten taas tremolo! Juhlat jatkuvat, kun Federico kaivaa tynnyristä esiin seuraavan paikallisen rypäleaarteen. Schioppettino on mitä paikallisin rypäle - sitä ei tunneta hyvin edes muualla Italiassa ja sillä on suojeltu DOC alue ainoastaan Friulissa. Ennen aikaan Schioppettino tehtiin Friulissa rennolla maalaistyylillä: usein viiniin jäi jäännössokeria, minkä seurauksena viini kävi läpi usein toisen käymisen pullossa. Viinistä tuli näin hiukan poreilevaa, mistä saattaa johtua sen poksahteluun italiaksi viittaava lajikenimi (ital. schioppettare, suom. ratista, poksahdella).

Stroppolatinien 100% Schioppettino heijastelee lajikkeen erityispiirteitä mitä tunnistettavimmin: mausteisuutta, punaisia marjoja, erityisesti vadelmaa, maan mineraalisia elementtejä ja korkeaa tanniinisuutta. Tyypillisesti korkeahappoinen rypäle tuottaa Stroppolatineilla kuitenkin pyöreämmän, keskihappoisen ilmiasun. Tällainen alle nelivuotias Schioppettino on Federicon mukaan hyvin mauste- ja yrttivoittoinen ja aggressiivisen tanniininen. Mutta yllättäen tullessaan noin nelivuotiaaksi se tyypillisesta muuttaa luonteensa ja sananmukaisesti yhdessä yössä yllättäen muuttuu hedelmäiseksi, marjavoittoiseksi ja pyöreäksi tanniineiltaan. Kenties tanniinien polymerisaatio tapahtuu jonkinlaisena nopeana kaskadinomaisena reaktiona? Tätä arvoitusta meditoimme, kun lasiin tupsahtaa tämän postauksen, muttei kuitenkaan Stroppolatinien vierailun, viimeinen viini.

Cabernet Franc 2012

Cabernet Franc on erityisesti Bordeaux’n oikealla rannalla ja Loiren laaksossa viljelty kansainvälinen lajike, jolla on sukulaisuus suhde Carmenere-rypäleeseen. Carmenere taas tunnetaan nykyään Chilen signature-rypäleenä. Hassua tässä on se, että Chilessä Carmenere-köynnösten luultiin alkuun olevan Merlot-köynnöksiä, mutta kerta kaikkiaan mausteinen, yrttinen ja ennen kaikkea vihreään paprikaan viittaava makumaailma johti oivallukseen, että kyseessä ei voi olla Merlot.

Friulissa taas Carmenere-köynnöksiä on virheellisesti pidetty Cabernet Franc -köynnöksinä, mikä on selkeästi loogisempaa, koska rypäleiden aromit ovat verraten lähellä toisiaan. Kuitenkin Carmenere on tuplasti ”vihreämpi” kuin C. Franc: yrttinen, paprikainen ja ruohoinen. Todennäköisesti se, mitä Friulissa kutsutaan tänäkin päivänä Cabernet Franciksi on itse asiassa Carmenerea. Mutta nimeämisperinteestä pidetään kiinni, koska friulilaisille ”Cabernet Francin” pitää maistua juuri näin vihreältä. Lasista napsahtaa hyvin räväkkä vihreiden yrttien ja pippurin kirjo jo ennen kuin ehdin nenääni kunnolla sinne pistämään. Suussa pippuri, paprika ja yrtit maistuvat voimakkaina, mutta viinin rakenne on raikkaan keskitäyteläinen. Alkoholia ei ole ylenpalttisesti ja happoa riittää. Mösjöö vieressä natustelee lasiaan autuaana ja ilmoittaa, että tätä ainakin ostetaan kotiin. Selvä!

Tom-kissa väijyntä ei herpaannu, vaikka Leidi yrittääkin jututtaa.

Kissa pitää meille seuraa

Olemme tulleet pisteeseen, jossa maistelemme pian Pignoloa, Stroppolatinien lippulaivaviiniä. Koska kuitenkin tämä postaus on jo romaanin mittainen ja toisaalta Pignolo ansaitsee oman parrasvalonsa, teen tämän jälkeen vielä kolmannen, yksinomaan Pignololle omistetun postauksen Stroppolatineilta. Maistelemme Pignoloa pitkittäismaisteluna kolmelta vuosikerralta Tom-kissan pitäessä ”meille” (lue: kinkulle) seuraa. Saamme nimittäin istua terassilla kaikessa rauhassa kissalta, kunnes Marianna tuo tarjolle kinkkua ja pam. Tyhjästä ilmestyy Tom, joka yhtäkkiä väijyy tiilimuurilla pöytämme yläpuolella. ”He arrives when ham arrives”, sanoo Federico ja hyrisee huvittuneena.

Mutta miksi kissalla onkaan melkein vain yksi hammas jäljellä? Federico kertoo Tomin olevan aikamoinen metsästäjäpersoona. Kissaherralle tarjotaan kyllä runsain mitoin virallista kissanruokaa, mutta mieluummin Tom haastaa itsensä. Se väijyy ja metsästää kaikkea mikä liikkuu, öö, ja liikkumatontakin. Joudun estämään kyynärpäällä, ettei kissa kiipeä kinkkulautaselle. Federico epäilee, että Tom syö kiviä saaliiden mukana tai muutoin teroittelee kiviin hampaitaan metsästyksen lomassa, koska sen hampaat tuppaavat vähenemään. Kohta jäljellä on vain yksi hammas. Noh, hätä ei liene tämän näköinen, koska San Danielen kinkun suussa sulavan ohuet viipaleet kyllä uppoavat vaivatta hampaittakin!

Palaamme siis vielä lähitulevaisuudessa Stroppolatinien Pignoloon, mutta seuraavassa postauksessa teen vikkelän pyrähdyksen Milanoon. Minulla on sieltä mitä herkullisinta viinillistä raportoitavaa! Ensi kertaan siis, hyvät viininystävät.

***

Koordinaatit
Azienda Agricola Stroppolatini
Strada di Prepotto 21
Cagliano
33043 Cividale del Friuli, Italia
stroppolatini.it
stroppolatiniazagri@hotmail.it
casalidelpicchio@virgilio.it