 |
| Stroppolatinien viinitilan pihapiiri huokuu italialaista kauneudentajua. |
Stroppolatini Pignolo ja rypäleen potentiaali
Vaikeista vaikein ja upeista upein. Pignolo on Friulin
punaisten lajikkeiden kiistaton kuningas, ja samalla se mahdottoman hankala rypäle,
jota tuottajat mielellään välttelevät. Se tuottaa vähän, puolet vähemmän kuin
Merlot –köynnökset, se sotkee kellarin intensiivisillä pigmenteillään ja vaatii
pitkän ajan kypsyäkseen miellyttäväksi juoda. Olen kirjoittanut Pignolosta jo
aiemmin artikkelin rypäleen syvällisemmäksi esittelemiseksi, joten tällä kertaa
hyökkäämme suoraan asiaan. Nautimme Federico Stroppolatinin johdolla vertikaalimaisteluna
Stroppolatinien hienoa 100% Pignolo lajikeviiniä kolmelta peräkkäiseltä
vuosikerralta. Tärkeää tässä maistelussa minulle oli havaita juuri
Pignolo-viinin rakenteen ja aromaattisuuden muutos ajan funktiona. Legenda
muuttui konkretiaksi, kuten seuraavasta saatte havaita!
Stroppolatini Pignolo 2011
Friulin perinteisiin viinien kypsyttäminen ei oikein ole
juurtunut, vaan alueella pääsääntöisesti myydään ja nautitaan viinit nuorina.
Tämä on yksi syy viimeisen päälle tehdyn Pignolon yllättävän kapea-alaiseen
suosioon alueella. Tuottajien näkökulmasta se on liikaa vaivaa ja aikaa vievä
lajike; friulialiset kuluttajat taas ovat tottuneet kiskaisemaan Pignolonsa
nuorena ja tanniineiltaan keskenkehittyneenä, tai sitten leikattuna toisella
rypäleellä. Federico Stroppolatini lähestyy Pignoloa toisin: rypäleen hienon ominaislaadun
esiin tuominen vaatii pitkää kypsytystä ja viinin olevan 100% lajikeviini. Stroppolatinin 2011 Pignolon saammekin maistaa tynnyristä, koska pullosta sitä ei
vielä löydy. Tällä hetkellä Stroppolatini myy ulos 2010 Pignoloa, koska se
vasta se on kyllin kypsynyttä.
Stroppolatinin 2011 Pignolon läpitunkemattoman syvä, tumman
rubiininpunainen väri ja hieno aromaattisuus kertovat heti viinin suuruudesta.
Nenään nousee hienostunut ja feminiininen tuoksujen kirjo: villejä
metsämarjoja, kukkaisuutta ja feminiinistä talkin tai puuterin pehmeyttä. Metsämarjat
painottuvat punaisiin, erityisesti esiin nousevat puolukka ja villivadelma, ja
marjoja tukee punaisten hedelmien syvempi, jo tummiin hedelmiin taittava
luumuinen paino. Tunnen myös pippurista mausteisuutta. Tämä kaikki on aivan
ainutlaatuista – en ole milloinkaan kokenut vastaavaa aromaattisuutta minkään
muun rypälelajikkeen kohdalla.
Entä sitten suutuntuma. No, se on karhea. Se on
aggressiivinen. Tämä Pignolo pistää suun rusinaksi! Kertakaikkiaan pistelevän
ja kuivattavan tanniinisena se ei jätä arvailun varaa. Tässä viinissä on sekä
happoa että tanniinia vuosikymmeniksi eteenpäin. Toki sen tiivis hedelmäisyys
ja hyvin integroitunut alkoholi lupaavat yhtälailla hienoa tulevaa. Ja niitä
vuosia ja vuosikymmeniä tämä viini tarvitseekin. Olisi tuhlausta juoda tämä
viini nyt, kun sen tanniinit ovat vielä niin tiukat ja aromaattisuus piilossa.
Mainittakoon kumminkin, että vaikka aromaattisuuden suhteen 2011 Pignolo on
vasta aloittanut kehityksensä, on viinin jälkimaku äärettömän pitkä. Se elää ja
asustaa kielenpäällä minuutteja.
 |
| Stroppolatini Pignolo 2010. |
Stroppolatini Pignolo 2010
Tämä Pignolo saapuu maisteltavaksemme pullossa. Se on
parasta aikaa myynnissä oleva vuosikerta, jonka Stroppolatinit katsovat olevan
juuri sopivasti kehittynyttä myytäväksi, mutta joka ehdottomasti hyötyisi
pitkästä jatkokypsytyksestä pullossa.
Aivan juuri niin onkin. Nyt tuoksussa on jo enemmän
vadelmaisuutta, ja hedelmät tuntuvat intensiivisempinä. Puuterinen kukkaisuus
on edelleen yhtälailla tavoitettavissa, mikä minua suuresti ilahduttaa. Ihana
tuoksu! Nyt aukeaa jo kehittyneempien aromien kerroksia, kuten seetripuuta ja
tupakkaa. Rakenne suussa on edelleen tiukan tanniinin dominoima, mutta
vaikutelma on nuorempaan vuosikertaan verrattuna selkeästi pyöreämpi. Edelleen
kuitenkin suu kuivuu ja viinin täyteläinen muskeli tärähtää. Ja jälkimaku, oi
jälkimaku. Kompleksiset kerrokset jatkavat kielen päällä kehityskulkuaan
vadelmasta, puuterin kautta kehittyneempiin tasoihin ikään kuin loputtomasti.
Uskomattoman pitkään.
 |
| Stroppolatini Pignolo 2009. Etiketti hikoilee päivän kuumuudessa. |
Stroppolatini Pignolo 2009
Tässä viinissä näyttäytyy Pignolon potentiaalin ydin. Nyt
intensiivinen väri taittaa jo kevyesti tiilenpunaiseen. Tuoksu on yhä
hedelmäisempi ja vadelmaisempi, tyypillisiä puuteria ja kukkia unohtamatta.
Federico kertoo Pignolon olevan tavanomaiseen nähden erikoinen aromien
kehityskulultaan. Kun hedelmä tavallisesti vähenee viineissä ajan kuluessa,
Pignolossa taas vapautuu lisää marjaisia ja hedelmäisiä aromeja samalla, kun
tanniinit pyöristyvät.
Ja todentotta. 2009 vuosikerta on vadelmia, puolukkaa ja
vielä kerran vadelmia, samalla kun viinin suutuntuma alkaa olla todella hieno
ja integroitunut. Nyt tanniinit ovat enää paikoin nipisteleviä, ja pääosin
hyvin miellyttävän pyöreitä napakkuudessaan. Jälkimaku on yhtä hidas kuin tämä
viini on luonteeltaan, se ei tunnu lähtevän pois minuuttienkaan kuluttua. Nautin
tämän viinin paradoksaalisuudesta: feminiinisestä, tyylikkäästä aromimaailmasta
ja toistaalta häpeilemättömän särmikkäästä happorakenteesta. Pignolo on
rautaprinsessa! Voisin kuvitella, että kymmenen vuoden päästä tämä viini on eleganttia
vadelmaista samettia suussa. Hyvät viininystävät, Pignolo on rypäle, josta tehtyä 100%
lajikeviiniä kannattaa maistaa edes kerran elämässään. Ja jos onnistutte
saamaan käsiinne Stroppolatini Pignoloa, olette onnekkaita.
***
Seuraavat
blogitekstit omistan voittopuolisesti jouluviinisuosituksille. Tervetuloa siis katsastamaan
pöytäänne Leidin herkullisimmat viinivinkit kotimaassa tarjolla olevasta
valikoimasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti