torstai 23. kesäkuuta 2016

Veni Vidi Viinivisiitti Italian Colliossa: Gravner

Gravner, oranssi viini, amforat, kvevrit, Friuli, Collio, Italia
Amforat maan pinnalla.


Amber, not orange

Hyvät viinin ja Veni Vidi Viinin ystävät. Olemme saapuneet oranssin viinin moderniin sydämeen, Italian Friuliin, tarkemmin Collioon, Oslavian kylään, joka on aivan Slovenian rajalla. Itse asiassa näemme vaivatta Slovenian puolelle Gravnerin pihasta: ”nuo puut tuossa ovat Sloveniassa”. Paikalliset mieltävätkin Collion alueen yhteneväksi Brdan alueen kanssa Slovenian rajan tuolla puolen, koska rajaa on siirrelty ja Collio-Brda on kulttuurisesti yhtä ja samaa.

Gravnerin viinitilan päärakennus on Oslavian kylän ainoa rakennus, joka selvisi ensimmäisestä maailmansodasta yhtenä kappaleena. Muutoin kylä tuhoutui jotakuinkin täysin. Silloin rakennuksessa toimi sotasairaala. Nyt sen suojaisaan kellariin, maan uumeniin, on kaivettuna upeita georgialaisia, savesta käsin tehtyjä amforoita (tai kvevrejä, kuten georgialaiset sanovat). Kvevrien kohdussa kypsyvät eräät upeimmista pitkään maseroiduista viineistä. Minulla ja Mösjööllä on ilo saada viettää iltapäivä Mateja Gravnerin kanssa keskustellen Gravnerin viinifilosofiasta, pohtien ihmisen ja luonnon suhdetta sekä – tietenkin – maistellen Gravnerin taivaallisia tuotteita.

Matejan isä on Josko Gravner, oranssin viinin kiistaton taituri, joka on raivannut omilla ennakkoluulottomilla valinnoillaan tien pitkään maseroituvan viinin kulttuurille Colliossa toimien monien alueen oranssin viinin tekijöiden oppi-isänä. Gravnerit tekevät monet asiat toisin. Yhteisenä nimittäjänä Gravnerin viinifilosofiassa on luonnon suojeleminen viinin oman luonteen esiin tuomiseksi. Mitä vähemmän viiniä missään vaiheessa häiritään, sitä kirkkaammin se kommunikoi omaa luonnettaan – on elossa. Tämä ydinajatus on myös nimityksen ”amber wine” takana, jota Gravnerit käyttävät pitkään maseroidusta Ribolla-viinistään ”oranssi viini” -nimityksen sijaan. Oranssi ei ole elävä väri, se on monotoninen, keinotekoinen, kuollut. Meripihkan (engl. amber) väri on monivivahteinen, elävä. Siksi ”amber”.


Viinitarhalla

Huristamme Matejan kyydissä Gravnerin vanhimmalle viinitarhalle, jossa kasvaa tänä päivänä 7 hehtaaria valkoista Ribollaa (lajiketta, jota alueella on viljelty jo tuhannen vuotta) ja 1,5 hehtaaria ihastuttavan epäloogisesti rypäleitä tuottavaa punaista Pignoloa (paikallista lajiketta, joka teki paluun Friuliin 90-luvulla). Eikä muuta. Gravnerit ovat lopettaneet kansainvälisten lajikkeiden tuottamisen.
Mutta köynnösten lisäksi viinitarha pitää sisällään paljon muutakin. Gravnerit haluavat vaalia biodiversiteettiä ja näin häiritä viininviljelyllä alueellista ekosysteemiä mahdollisimman vähän. Viiniköynnösten istutus väistämättä tuottaa lajin yliedustuksen, joten köynnösten lomaan onkin rakennettu lummelampi ja istutettu monenlaisia puita, mukaan lukien aprikoosi-, kirsikka-, omena- ja oliivipuita. Alueen metsiin on sijoitettu lintupopulaation suojelemiseksi linnunpönttöjä (engl. artificial nests). Nämä interventiot tarjoavat lintu- ja hyönteislajeille enemmän mahdollisuuksia selviytyä aikaisemmin hyvin metsäisessä, nyt vieläkin metsäisessä mutta myös pitkälti viiniköynnöstä kasvavassa Collio-Brdassa. Ja tuloksetkin näkyvät. Lintulajisto on monipuolistunut viimevuosina, kun edellisten 30 vuoden mittaan laji toisensa jälkeen menetettiin. Luonnon tuotteena viini kertoo tarinaansa, ja luonnon hyvinvointi on viinin hyvinvoinnin edellytys. Siksi työskentelyote Gravnerilla on luonnon omaa integriteettiä vaaliva ja niin epäinterventionistinen kuin mahdollista kaikissa tuotannon vaiheissa.

Gravner, oranssi viini, amforat, kvevrit, Friuli, Collio, Italia
Lampi Gravnerin vanhimmalla viinitarhalla.


Vaikka Gravnerien työskentelyote on olennaisesti biodynaaminen ja luomu, he eivät ole hankkineet kummastakaan sertifikaattia. Miksi? Koska he haluavat valmistaa viinin juuri parhaimmaksi katsomallaan tavalla eivätkä tehdä sertifikaatin edellyttämiä prosessin vaiheita, jotka voisivat Gravnerien näkökulmasta olla kompromisseja. Kun ensisijaista on luonnon suojeleminen, johtaa se käytännössä biodynaamiseen toimintatapaan viinitarhalla. Rikki- ja kupariyhdisteiden kertyminen maaperään ruiskutusten seurauksena on muodostunut viininviljelyssä yleiseksi ongelmaksi, johon Gravnerin vastaus ovat propolis ja levät. Näiden luonnollisten torjunta-aineiden käytön myötä Gravnerilla on pystytty pudottamaan rikin ja kuparin konsentraatioita jopa 40% sienitauteja torjuttaessa. “Everything that helps lessen the human impact on the soil must be at least tried”, sanoo Mateja.


“How we produce is how we live”

Kun kuuntelen Matejaa, ymmärrän Gravnerin viinifilosofian ja siitä seuraavan työskentelytavan olevan luonteeltaan huomattava kiireettömän. Viini mielletään eläväksi organismiksi, jonka kasvuprosessia on kuunneltava, seurattava ja tuettava tarkoin. Viiniä ei voi hoputtaa, vaan sen on annettava kypsyä omaksi itsekseen kuin lapsen. Gravnerilla viini kypsyy seitsemän vuotta. Mateja vertaakin viiniä usein lapseen: eihän lapsikaan ole valmis kouluun ennen kuin seitsenvuotiaana! Jotta pitkä kypsytys, etenkin pitkän kuorikontaktin jälkeen, tuottaisi parhaan mahdollisen viinin, on tehtävä selkeitä valintoja. Vain parhaat rypäleet poimitaan ja heikkoina vuosina hyväksytään sadon menettäminen. Vain ne metodit valitaan, jotka tuottavat rypäleen luonteen välittävää viiniä. Ja juuri tästä oli kysymys, kun Josko Gravner valitsi amforat.

Mateja Gravner ja Pignolosta valmistettu upea Gravner Rosso Breg 2004.


Ennen amforoita Gravner tuotti viiniä Colliossa tyypilliseen tapaan: kansainvälisiä lajikkeita viljeltiin ja kellari oli pullollaan modernia teknologiaa. Ruostumaton teräs näytteli keskeistä roolia. Näillä keinoin syntyi ehdottoman laadukasta viiniä, mutta Josko Gravner ei kuitenkaan tunnistanut tuoreiden rypäleiden lajikekohtaista makua valmiista viinistä. Hän huomasi viinin olevan yhä persoonattomampaa niin maailmalla kuin omallakin alueellaan, ja se vaivasi häntä.

Käännekohta koitti vuonna 1996, jolloin vuosikerta oli heikko ja 92% Ribolla-rypäleistä menetettiin. Josko Graner päätti eksperimentoida selviytyneillä rypäleillä ja tutkia, miten hän saisi valkoisen Ribollan  rypäleiden aromien ja luonteen parhaiten välittymään valmiiseen viiniin. Hän kokeili interventioiden minimoimista tehden erilaisia viinieriä: sulfiiteilla ja ilman, lisäämällä kaupallisia hiivoja ja ilman niitä; fermentaatiolla kuorikontaktissa ja fermentaatiolla ilman kuorikontaktia. Lopputulema oli, että Ribollan luonne oli kirkkaimmillaan mitä vähemmän interventioita prosessissa käytettiin. Tästä johtopäätöksenä oli siirtyminen amforoihin: pitkän kuorikontaktin myös fermentaation jälkeen mahdollistavan, teknologioista vapaan (lukuun ottamatta pientä sulfiittilisää) ja silti viinin raikkauden säilyttävään käyttämisen ja kypsytyksen metodiin. Mateja Gravner toteaakin, ettei amforoissa ole mitään eksoottista. Ne vain sisältävät itsessään kaiken, mitä pitkässä kuorikontaktissa viini tarvitsee syntyäkseen huippulaadukkaaksi tuotteeksi ilman muuta teknologiaa. (Lisää amforoista eli kvevreistä viinintuotannon tekniikkana voit lukea täältä.)

Gravner, oranssi viini, amforat, kvevrit, Friuli, Collio, Italia
Amforoista näkyy kellariin haudattuna vain suuaukko, jota peittää kansi.


Ja vuonna 1997 Josko Gravner myi ruostumattomat terästankkinsa ja aloitti haastavan matkan kohti georgialaisten amforoiden hankkimista. Tämä oli vähintäänkin haastavaa: Georgia oli tuohon aikaan poliittisesti erittäin epästabiili. Jo matka sinne oli itsessään kyseenalainen ryhtymys, mutta siitäkin kaikesta hengissä selvittyään, Josko Gravner sai ensimmäisen amforatoimituksensa perille Collioon vasta vuonna 2000. Amforoita saapui yksitoista. Yhdeksän niistä oli rikki. Johtopäätös tästä oli – luonnollisesti – että uusi erä amforoita tilataan! Vuosikerta 2001 on ensimmäinen, jolloin viiniä tuotettiin Gravnerilla amforoissa, ja tähän päivään mennessä amforoissa käyttämiseen ja maseroimiseen on siirrytty täysin, myös punaisen Pignolon osalta. Pignolo siirtyy puristamisen jälkeen kypsymään tammitynnyreihin, mutta Ribolla on kuorikontaktissa kuusi kuukautta, minkä jälkeen kuoret poistetaan, ja kypsyminen jatkuu amforoissa vielä seuraavaan syksyyn. Tämän jälkeen Ribollakin siirtyy suuriin slavonialaisiin tammitynnyreihin vielä kuudeksi vuodeksi.

Hienoista hienoin oranssi on todellakin meripihkan väristä.


Maistelu tiivisti Gravnerin hengen tavattoman laadukkaiden viinien konkretiaksi. Nämä viinit ovat erinomaisia. Niistä jokainen ansaitsisi oman erittelevän maistamisen artikkelinsa, joten en edes yritä lähteä tässä niitä kuvaamaan. Sen sijaan voin varauksetta suositella jokaiselle viinin vannoutuneelle ystävälle Gravnerien viinien haalimista käsiinsä. Minä otin kotievääksi muutaman, ja oivalluksen, että viini syntyy, kun sen annetaan tapahtua oikeissa olosuhteissa, sen sijaan että sitä kovin paljon ohjailtaisiin. Käynti Gravnerilla sai minut jälleen luottamaan prosessiin  - niin viinin kuin elämänkin suhteen.


Koordinaatit

Azienda Agricola Gravner Francesco
Località Lenzuolo Bianco 9
Oslavia 34170 Gorizia

tel. 0481 30882

info@gravner.it
gravner.it



***

Hyvät viinin ja Veni Vidi Viinin ystävät. Tämän viimeisen viiniartikkelin kirjoittaminen vei aikaa. Se oli luopumisprosessi välttämättömän edessä. Elooni on nimittäin tullut uusi, viinin ulkopuolinen projekti, joka vie aikani. On hyvästien ja kiitosten aika! Kiitos teille, lukijat. Toivotan teille mitä parhaimpia viinejä nyt ja tulevaisuudessa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti