WSET3 tuo uutisia Milanosta

Koeviikon ainoa sightseeing tapahtui hotellin parvekkeelta.

Ihastuttavia aromeja, raakaa työtä

WSET3 koulutus Milanossa oli viinimaailman metafora: koulutusryhmämme vietti päivät maistellen mitä kiehtovimpia viinejä ja hautui muutoin viinikirjallisuuden uumenissa. Kuukausien opiskelu huipentui loppukokeisiin Milanossa, Milanon viiniakatemiassa. Nyt moni huokailee puolivihreänä kateudesta, mutta ei hätää, vaikka hauskaa olikin, sitäkin enemmän oli paineita. Opiskelumankelin tiukkuudesta piti huolen otteeltaan tymäkän akateeminen, kansainvälinen, Lontoossa päämajaansa pitävä WSET -viinikoulutusorganisaatio (Wine and Spirits Education Trust). Sokkomaistelukoe jännitti. Teoria koe jännitti. Kokeiden kylmän viileän lyhyt, brittiläiseen koulutuskultuuriin kuuluva, tarkkaan rajattu kokeiden aikaraami jännitti. Kysymysten vaikeustaso jännitti. Sanalla sanoen, ystävät, Leidiä jännitti.

Älkää käsittäkö väärin, Milano oli tietenkin mitä ihastuttavin. Tuijottelin hartaana muotiluomuksia valtaisissa näyteikkunoissa ja nautiskelin upeiden sommelierien seurasta (WSET3 kurssin kaikilla muilla osallistujilla oli sommelierin työ tai koulutus! Kääk!) – mutta vasta koepäivän jälkeen. Sitä ennen majailin tiukasti viinillisen tiedon ytimessä, joten ainoa sightseeing tapahtui hotellin parvekkeelta.

Tiedon ytimessä.

Jo aiemmin totesin viinibloggareiden sokkopullo –haasteen myötä, että WSET3 koulutus tuotti kuin tuottikin muistijälkiä Leidin aivokuorelle. Opettajistamme Alessandra Fedi piti erinomaista huolta erityisosaamisalueensa Chilen (sekä lukuisien muiden maiden) viinien takomisesta tajuntaamme hauskan kuplivalla ja silti hyvin napakalla otteella.  Marina Olwen Fogarty puolestaan puoliksi brittinä, puoliksi italialaisena tarjosi meille maailmojensa parhaat puolet: niin selkeästi artikuloitua ja jäsentynyttä oppia yhdistettynä käytännön viinintekijän tajuun harva opettaja pystyy tarjoilemaan. Ja sitten meillä oli tietenkin Flavio. Flavio Grassi on Milanon Viiniakatemian johtaja, milanolaisen kultivoitunut herrasmies, joka on kuitenkin viettänyt suuren osan elämästään anglosaksisessa kulttuuriympäristössä. Tuloksena on hupaisan hauska persoona, joka opettaa vaikeita viini konsepteja selkeimmällä otteella, minkä olen elämässäni kohdannut. Ja olen kohdannut lukuisia opettajia. Leidillä on takanaan kilometrejä. Opiskelua.

Siitäpä ryhdytään.

Maistelimme WSET3 koulutuksessa yhteensä karkeasti noin 100 näytettä, minkä lisäksi opiskelua itsenäisesti sekä luennoilla kertyi satoja tunteja (ainakin allekirjoittaneelle). Kävimme läpi maailman keskeiset viinialueet ja jokusen harvinaisemmankin viinimaan (Uruguay, Canada), sekä keskeiset vahvatakin alkoholijuomat. Koulutuksen ote oli kokonaisvaltaisesti viinin maailman kattava ja vaatimustaso jo varsin edistynyt. Perehdyimme muun muassa viinin viljelyyn, valmistukseen, rypälelajikkeisiin, viinin laadun ja tyylin määrittäjiin, aromeihin ja kaikkein tärkeimpänä systemaattiseen maistelutekniikkaan, joka tarjoaa maistelijalle edellytykset arvioida viini johdonmukaisesti. Siitä tiedosta, millainen on viinin väri, tuoksu, rakenne ja maku suussa, voidaan vetää johtopäätöksiä viinin laadusta, identiteetistä, kehittymispotentiaalista ja hintaluokasta. Varsinkin tätä taitoa halusin kehittää ryhtyessäni tahkoamaan WSET3:sta, ja ilokseni voin todeta, että tämän taidon sain hanskaan tavalla, johon olen varsin tyytyväinen. Uskallan sen sanoa nyt, kun kokeiden tulokset ovat tulleet! Se on kuulkaas kiitettävä arvosana (”pass with distinction”), joka bläjähti niin sokkomaistelusta kuin teoriastakin. Ja aivan kamalasti jännitti. Nyt voi taas hengittää! Taidankin tästä siirtyä hengittämään hiukan shampanjan tuoksua juhlan kunniaksi. Cin cin ja mainiota alkanutta vuotta, hyvät ystävät! 

Laseja huuhdottiin ja kuivattiin, ja huuhdottiin ja kuivattiin.