Veni Vidi Viini: Viinibloggaajien yhteishaaste

Sokkopullo!

Se on sokkopullo!

Kiitos ystävällisen viinin maahantuojan Vindirektin, viinibloggaajien remmi saattoi yhdessä toteuttaa sokkomaistamishaasteen. Salaperäinen viinipullo ilmaantui itse kullekin kysymysmerkillä ryyditetyssä pakkauspussissa, josta edelleen kaivautui esiin etiketistään vapautettu anonyymi puteli. Jopa pullon avaamiseen joutui käyttämään assistenttia, jotta edes korkista ei lisäinformaatiota vahingossa tihkuisi. Wau. Tykkäsin tavattomasti tästä settingistä, koska sokkomaistaminen jos mikä on kiehtovista kiehtovin haaste viinin aromeihin hurahtaneelle Leidille.

Ideana on, että postaamme kaikki sokkopullo blogipostauksemme samanaikaisesti, jotta emme vaikuttaisi toinen toistemme arvioihin. Ja te, arvon lukijat, saattekin tämän projektin tuloksena lukuisia objektiivisia arvioita yhdestä ja samasta viinistä, joita on sitten hauska vertaillen lukea. Jokaisen viininmaistajan aivoapparaatti on subjektiivinen havainnoissaan, joten arviot poikkeavat eittämättä toisistaan. Ja varmasti yhteneväisyyksiäkin löytyy, kun ryhmittymä koostuu runsaasti maistamiskokemusta kartuttaneista henkilöhahmoista. Mutta ennen kaikkea: sokkomaistaminen on todella haastava laji, ja oikeaan osuminen vaatii tavattomasti maistamiskokemusta. Joten jos tämä menee nyt aivan puihin niin otan sen puhtaasti opin kannalta. Varmistelu on tylsää - menköön mieluummin yksityiskohtaisesti suohon kuin epämääräisesti metsään!

Tavallisesti kerron teille maistamieni viinien taustoista, valmistusmenetelmistä ja tekijöistä, mutta koska tällä kertaa en yhtään tiedä, minkä kanssa olen tekemisissä, kirjoitankin arviooni auki tavallisuudesta poiketen maistamisprosessini etenemisen ja siinä eteen tulleet pohdinnat ja päättelyketjut. Ja kun muutaman päivän päästä saan tietää, mikä viini oli kyseessä, postaan sokkopullon identiteetin luonnollisesti tiedoksenne. Jännittävää!

Yhteenveto

4/5 - erittäin hyvä viini

Viinin syvässä, rubiininpunaisessa värissä on aikalailla sinistä taitetta. Sinisyys ei kuitenkaan ole niin runsasta, että kutsuisin väriä purppuraiseksi. Asetun rajamaastoon, rubiininpunaisen puolelle. Sinerrys viittaa nuoreen viiniin. Jo värin syvyys ja sävy sulkevat muutamia merkittäviä rypäleitä olennaisesti pois - tämä tuskin on Pinot Noir, tämä tuskin on Nebbiolo.

Tuoksu on intensiteetiltään voimallista keskitasoa, ja verrattain kompleksinen, olkoonkin että primaari- ja sekundaariaromivetoinen: tummat hedelmät, kuten runsas tumma kirsikka, karhunvatukka, luumu ja mehuksi keitetty mustaherukka johtavat tuoksussa. Hedelmien rinnalla kulkevat selkeät tammen vanilja ja mustapippurinen mausteisuus. Tuoksussa on myös lakritsaa ja yrttisyyttä, sekä vivahteikkuutta tuovia kehittyneempiä eläimellisiä elementtejä: nahkaisuutta, eläintä, hiven hikeä, olisiko siellä suorastaan hikistä satulaa? Aromaattisesti tämä viini olisi mielestäni kehittymisvaiheessa.

Hedelmävetoisuus, hedelmätuoksujen kypsyys, jopa keitetyn mehun tuoksu vievät mietteeni uuteen maailmaan, kuten myös tammen rohkea käyttö ja sen makea mausteisuus (amerikkalainen tammi?). Hyörin ja pyörin mielikuvissani Etelä-Rankassakin kotvan, mutta sitten totean, että tammisuus on väärää luonteeltaan.

Pippurinen mausteisuus on muutamille rypälelajikkeille tyypillinen piirre. Grenachen mausteet ovat kuitenkin valkopippurisia ja hedelmät punaisia. Shiraz on mausteprofiililtaan mustapippurinen. Cabernet Sauvignoniin sopisi tuo keitetyn mustaherukan aromi, mutta muutoin viinissä on kovin vähän CS:lle tyypillisiä piirteitä: hapokasta ja tanniinista kovuutta, vihreyttä, mentolinomaista yrttiä. Tokihan CS:n ilmiasu vaihtelee kasvuympäristön mukaan. Ei ole poissuljettua, että kyseessä olisi sekoite, jossa CS olisi läsnä.

Kielenpäällä viini on runsaan keskitäyteläinen ellei suorastaan täyteläinen, kuiva, runsaan hedelmäinen ja keskihapokas. Tanniinien laatu on varsin kypsä ja hienojakoinen, joten arvioin tanniinien määräksi keskitasoinen plus, mutta niitä saattaa olla myös salakavalan paljon. Suu ei kuitenkaan jää kuivattelemaan viinin jälkeen kuin kohtalaisesti. Alkoholia viinissä on määrällisesti paljon (14% tai enemmän), tai ainakin medium plus (13,5-14%), ja se jää hivenen polttelemaan. Tässä sekoittavana tekijänä taas on viinin mausteinen luonne, joka yhtälailla tuntuu viinin jälkimaussa, ja on lopulta vaikea sanoa kuinka suuri osa poltteesta on alkoholista kuinka paljon taas pippurisesta rotundone-yhdisteestä. Huolimatta runsaasta alkoholista viini on kuitenkin hyvässä tasapainossa konsentroituneen hedelmäisyytensä ja kyllin kantavan happorakenteensa ansiosta. Suussa maun johtavat aromit ovat tummat hedelmät, nahka, tammi ja pippurinen mausteisuus. Jälkimaku on reilusti keskipitkä, pippurinen ja karhunvatukkainen.

Pohdinta ja päätelmä

Kaikki tämä yhteenlaskettuna johtaa minut sanomaan seuraavaa:

1. Uusi maailma (makeasävyinen vaniljainen tammi, konsentroitunut hedelmä, osin keittyneet tummat marjat ja hedelmät).

2. Ei välttämättä kuitenkaan kuumin mahdollinen uuden maailman ilmasto, koska tyyli on pippurinen, osin yrttinen eikä läpeensä keittynyt hedelmältään: esimerkiksi viileämmät Australian osat? Tai Chilen Casablanca tai San Antonio? Uuden Seelannin Hawkes Bay?

3. Eläin ja maa ovat läsnä. Nahka. Australiassa annetaan esimerkiksi Barossassa Brettanomycesin tehdä tehtävänsä, minkä seurauksena Shiraz-viinit voivat suorastaan löyhkätä hikinahalle. Mutta onko eläin kylliksi eläimellinen tämän ollakseen Barossasta?

4. Shiraz. Tummat hedelmät, pippuri, lakritsi ja nahka. Täyteläiseen taittuva korkea-alkoholinen rakenne. Olen taipuvainen sanomaan, että tämä on Shiraz. En usko kuitenkaan, että CS:aa on joukossa, vaikka herukkaa löytyykin. Suattaap’olla tai suattaap’olla olemattaki.

Koska ihmisen on veikattava jotain sanon: Chilen Shiraz vuosikertaa 2013. Mutta jätän option Etelä-Australian tai Victorian hiukan viileämpien ilmastojen Shirazille. Tämä viini on laadukas, hyvin tehty ja sillä on ikääntymispotentiaalia, olkoonkin että se on nuorekkuudestaan huolimatta valmista nautittavaksi jo nyt.

Annoin lopuksi Mösjöönkin maistaa viiniä, koska olen kiltti enkä nihkeä. Kuitenkin maistelin ensin yksin omassa luolassani, kirjoitin notesini (kuva ohessa) ja tein johtopäätökseni ettei hän päässyt vaikuttamaan lopputulokseen. Sitten annoin Mösjöön ilmaista itseään. Hänen mielestään ehdottomasti uuden maailman viini ja hän laittoi kaikki pelimerkkinsä Chilelle. Jännitys tiivistyy, kohta tiedämme, hyvät ystävät!