 |
| Federico Stroppolatini näyttää Leidille, että Friulano -tertun yläosassa on "korvat". |
Friulano
Jos Ribolla Gialla on suoraviivaisen paikallinen ja
muutoinkin selkeä rypäle, on Friulanon ympärillä puolestaan ollut kaikenmoista
soppaa. Italialaiset saivat unkarilaisten kanssa aikaan kädenväännön rypäleen
nimestä, kun alun perin Friulanoa kutsuttiin Italiassa Tocai Friulanoksi.
Euroopan Unioni rajasi 2007 nimen ”Tocai” - sekä kaikki väännökset sanasta -
viittaamaan vain Unkarin tuottamaan Tokaji-viiniin. Todettakoon selkeyden
vuoksi siis, että Friulano ei siis ole kotoisin Unkarista eikä sillä ei ole
mitään tekemistä Tokaji-viinien kanssa. 2007 alkaen italialaisten piti näin
ollen luopua vanhasta nimestä ja ryhtyä kutsua rypälettä yksinomaan
Friulanoksi. Miten tässä onnistuttiin? No, italialaiset kutsuvat sitä edelleen
Tocai Friulanoksi, ja puhekielessä se lyhenee kätevästi, tietenkin, Tocaiksi.
Heh.
Vaikka kukaan ei tiedä, mistä Friulano ilmestyi Friuliin -
ehkä Venetosta ehkä ei - geneettisesti rypäleen historia on jäljitetty
ranskalaiseen Sauvignonesse -lajikkeeseen, joka sittemmin on Ranskasta kokonaan
kadonnut. Kolmannelta nimeltään lajike on Sauvignon Vert, joka luonnollisesti
saa mielet assosioimaan kohti Sauvignon Blancia ja pohtimaan rypäleiden
sukulaisuutta, jollaista ei kuitenkaan ole. Tästä pääsemme soppaan numero
kaksi. Kun 1800-luvulla Sauvignon Blancin pistokkaita vietiin Chileen, joukossa
oli myös Sauvignon Vertiä ilmeisesti johtuen siitä, että ne kasvoivat
rinnatusten viinitarhoissa. Lajikkeiden lehdet ja hauskat, kaksikorvaiset
rypäletertut ovat kovin samannäköisiä keskenään, mikä selittää pistokkaiden
sekoittumisen. Rypäleiden aromit ovat kuitenkin eri maailmoista, ja tänä
päivänä tämäkin soppa on selvinnyt.
Aromiprofiililtaan Friulano muistuttaa periatteessa
yllättävän paljon Ribollaa. Kukkaisten sävyjen ja sitruksen johtaessa
miellyttävä mantelisuus komppaa taka-alalla. Rakenteeltaan Friulano on
kuitenkin erilainen kuin Ribolla - yleensä täyteläinen ja hedelmäinen,
alkoholiltaan herkästi korkea ja hapokkuudeltaan keskitasoa. Kokonaisvaikutelma
on kukkainen, pyöreä ja pehmeä, kun taas Ribolla tuottaa kepeän elegantteja,
korkeahapposia viinejä.
Friulano vaatii viljelijältään tarkkuutta loistaakseen.
Runsaaseen satoon altista lajiketta pitää karsia, jotta se tuottaa aromikasta
viiniä. Myöskin Friulanon rypäleiden ohutkuorisuus tekee sen haavoittuvaiseksi
hometaudeille. Onneksi lajike on kuitenkin varhain kypsyvä, joten homeen riskiä
ei tarvitse kauhistella ylenpalttisesti, vaan sadonkorjuuseen päästään käsiksi
nopeasti. Toisaalta liian nopea viininviljelijän ei pidä olla - liian varhain
poimituissa rypäleissä lajikkeelle tyypilliset aromit eivät ole päässeet
kypsymään ja viinistä tulee mitäänsanomatonta. Ylikypsyyteenkään Friulanoa ei
pidä päästää - se johtaa hyvin korkeaan alkoholipitoisuuteen, ja viinistä tulee
tasapainotonta ja raskasta.
***
Sain maistaa hienoja esimerkkejä Friulanosta Stroppolatinin
tilalla, Doglianissa, Friulin Colli Orientalissa. Tässä postauksessa näettekin Stroppolatineilla otetun kuvan Friulano -rypäletertusta, jonka ”korvia”
tertun yläosassa fantastinen visiitti-isäntämme Federico Stroppolatini esittelee. Stroppolatineista ja heidän Friulanostaan kerron tulevissa
postauksissa. Tervetuloa lukemaan - on
hienoa saada viedä teidät Veni Vidi Viinivisiitille friulilaiselle putiikkiviinitilalle,
joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen lämpimällä vastaanotollaan ja viinitekotaidollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti